Kuin kaksi marjaa…

Tein tässä päivänä muutamana sosiaalisen paineen pakottamana vaalikone-testin. Tähän asti olen osannut valita vaaleissa aina minulle sopivan ehdokkaan ilman koneita. Nyt semmoinen kuulemma on muotia ja vallitseva käytäntö.

Sangen mielenkiintoinen henkilö putkahti erkkolaisen edesauttamana testini tuloksiin kolmanneksi sopivammaksi ehdokkaaksi. Ajattelin, että sussiunatkoon…on kyllä kiinnostava tulos. Mahtaisi olla yllätys molemminpuolinen, jos asiasta häntä vaalitilaisuudessa informoisin.

Tänään sitten uutisten mukaan on käynyt niin, että ko. ehdokas on vetänyt herneen nenäänsä ja ryhtynyt ärhentelemään Alma – Medialle. Yhä lupaavampaa. Minäkään en pidä Alma- Mediasta, enkä Aamulehdestä. Roskaa, mikä roskaa.

Tiemme kulkevat nyt sitten lähekkäin hitaasti tangeeraavalla uralla tämän marskinritarin siskonpojan kanssa. Lähennymme toisiamme uhkaavasti. Minua suorastaa jo vähän pelottaa. Hän on naimisissa erittäin nuoren naispuolisen historianopettajan kanssa. Minäkin tunnen erään ihastuttavan vaalean ja nuoren historianopettajattaren.

Tunnen jo kuinka kuljemme jättiläisen kanssa rinnakkain. Latumme lähenevät toisiaan. Kuulen jo rinnallani hänen murahtelunsa.

Minäkin olen satakuntalaisena helposti vihastuva. Ja pitkävihaista sorttia kaiken lisäksi.

Kaksi asiaa lohdullisesti vielä kuitenkin erottaa meidät toisistamme.

Minulla on AB luokan ajokortti, mutta tämä ehdokas vanhoilla päivillään ajoi vain B- luokan kortin. Ja toiseksi, minä uin tarpeen vaatiessa porealtaalla käsipohjaa ja siitä sitten suorintatietä allasbaariin, mutta en sen edemmäksi. Mutta minä uin aina ilman palloa.

Enkä ole eläissäni käynyt Berliinissä.