Hymyä kolmannella !!!

by Michael Tillman

Jostain syystä kaikkina päivinä ei aurinko aina paistakaan risukasaan, saatikka sitten työn raskauttaman työntekijän mieleen. Tulee hetkiä, jolloin työnsä ääressä miettii sitä, onko lapsilla lämmintä vaatetta tarpeeksi, saavatko vuokransa maksettua ja löytävätköhän ne töitä itselleen. Usein miettii sitä, että kun he vain saisivat terveinä olla. Silloin olisi jo hyvin asiat.

Työväenliikettä ennen lähellä oleessa anniskelupaikassakin työväki hautoo samoja murheita. Uutisen mukaan on tarjoilija on kotikaupungissani kaadellut viiniä ilman hymyn häivettä. Rauman Cumuluksen Huviretki-ravintolassa vierailleen laadunmittaajan mukaan hän joutui odottamaan palvelua liian kauan, tarjoilija oli vähäpuheinen ja hymytön eikä hän suositellut kampanjaviiniä. Työnantaja käytti laadunmittaajan arvioita perusteena irtisanoa tarjoilija työstään.

Oikeus ja PAM ovat olleet asiasta eri mieltä. Ja hyvä on niin. Työlainsäädännön pitää olla yleispätevää ja kaikkiin ammatteihin soveltuvaa. Työlainsäädäntö nimittäin koostuu pääsääntöisesti yleislaeista.

Jos pastori hautaustoimituksen aikana hymyilisi linkkuveitsenä ja heittelisi saattoväen kanssa hauskoja juttuja vainajasta taikka kansallisista vähemmistöistä, se olisi loukkaavaa suruväkeä kohtaan ja tilaisuudelle sopimatonta. Ei syöpälääkärikään tuo naama irvessä kuolinsanomaa. Itkevä punaisten kortteleiden maksullinen nainen saattaisi aikaan saada asiakkaassa sekä fyysistä, että psyykkistä pehmenemistä. Tulovirta ehtyisi.

Iloisia ammattejakin pitää tietenkin pohtia sopivuuden rajoissa. Sirkuksen pelle itkee ja nauraa vuorotellen. Stand up koomikko pyrkii ainakin osan ajasta naurattamaan, mutta vakavalla naamalla. VR- konnari ei tiedä läheskään aika, itkeäkö vai nauraa.

Töissä olijan tunne-elämä ei siis ole ollenkaan yksiselitteinen asia. Lainsäätäjä onkin ymmärtäväisesti jättänyt säädöksistä hymyilyä ja irvistelyä luonnehtivat pykälät pois.

Totisuuden kriteereitä on esitetty aika vähän. Valtion poikaleirillä yksikön vääpeli ilmoitti joskus totisuusvaatimukset omassa laatujärjestelmässään siten, että varusmiehen naaman pitää olla asennossa samanmoisen kuin petolinnun perseen aamupaskan jälkeen. Harvapa meistä oli semmoista eläessään nähnyt, mutta viesti meni perille kerta heitolla. Me tiesimme kyllä, mitä hän tarkoitti. Ja tiesimme senkin, mitä seuraa, ellei se naama edes yritä imitoida annettua kohdetta.

Toinen mielentilaa luonnehtiva nuoruuden määritelmän sanoi se kotipitäjän sahalaitoksen apukanttari, joka tilipäivän jälkeisen ryyppyputken jälkeen palasi Turun kaupungista nöyränä taas apukanttaamaan. Hän sanoi, että se se vasta on totinen paikka, jos suuressa kaupungissa alkaa paperiraha loppumaan.

Ehkä työväenliikkeen ravitsemusliike oli jakanut työvuoroja niin säästeliäästi tarjoilijalle, että häneltä oli paperiraha ehtymässä. Se todella vie mielen matalaksi.


Ps. Kuten blogin otsikkokuvastkin voitte päätellä, nuoret naiset eivät hymyilleet kovin paljoa Raumalla ennenkään.

Mainokset