Digi-median epistolat
by Michael Tillman
Yleisönosastoissa on alkanut kuhina sitä mukaa, kun ihmiset ovat saaneet sähkövirtaa taas läppäreihin ja langattoman verkon modeemeihinsa. Välipäivien ratoksi on mukava ratkaista yhteiskunnan ongelmia ja saada tyydytystä itselleen.
Eräs sellainen ehdotus on ollut monen kirjoittajan huulilla. Sähkökatkosten aiheuttamat ongelmat, menetykset ja kustannukset pitäisi kohdistaa niiden ihmisten maksettaviksi, joiden omistama puu on kyseisen vahingon tehnyt. Isännän vastuu. Asia kuulostaa selvältä ja luontevalta.
Jo nyt on työlainsäädännössä useita pykäliä ja käytänteitä, joiden perusteella työnantaja vastaa työntekijöittensä kolmannelle osapuolelle aiheuttamista vahingoista. Ellei tämä hanslankari ole sitten ollut törkeän huolimaton taikka törkeän rikollinen. Vahinkoja sattuu ja isäntä korvaa. Miksei sitten myöskin elottoman omaisuuden kohdalla. Tuntuu luontevalta, eikö totta ?
Laukaassa oli 2008 ajokoira innoissaan ajanut kolmen kilometrin matkan jänistä niin suurella himolla, että oli ajanut itsensä auton alle ja kuollut. Ajokoira oli vielä ennen kuolemaansa kyennyt teutaroimaan auton peleissä siinä määrin, että käräjäoikeus oli tuominnut koiran omistajalle auton korjauskulut suoritettavaksi. Hovi oli ollut samaa mieltä, mutta korkein oikeus oli kieltäytynyt tämmöisestä ja todennut, että koira oli omillaan ja koira maksaa vahingot, jos on kertynyt koiralle säästöjä, taikka omaisuutta.
Näissä tuomio – ja korvausjutuissa yleensä on periaatteena on ketju : rikos – syyllisyys – syy-yhteys. Puunkasvattaminen linjan vieressä pitäisi ilmeisesti ensitilassa eduskunnassa säätää rangaistavaksi. Kun on nyt tarkkaillut nykyistä eduskuntaa puoli vuotta, tulee vääjäämättä siihen lopputulokseen, että nykyiseltä eduskunnalta semmoisen pykälän säätäminen hyvin onnistuu ja saattaa odotettavissa ollakin.
Seuraavaksi pitäisi tietenkin säätää sitten sellainen säädös, jolla säädettäisiin rangaistavaksi se, että meripalveluksessa juuri vahinkohetkellä olevat merimiehet ovat mastopuita raapimalla tahallaan mananneet tuulen tuivertamaan pitkin suomenniemeä.
Sanomalehtien hiljainen näivettyminen ja niiden kuolinkellojen kumuaminen ovat aiheuttaneet sen, että yhä enenevässä määrin tulevaisuudessa voin hankkia blogi-päre- aineistoa lehtien kommenttiosastoista. Aikani ei tule pitkäksi. Rappeutettu mielenterveyden hoitojärjestelmä, avohoitoon siirtyminen ja em. lehtien alennustila antaa tavalliselle lehden lukijalle runsaasti hupaisia hetkiä.
Yölintu-yhtyeen solistin baarielämä, Kokemäenjoen vedenpinnan nousun syylliset ja murhanaisen edesottamukset ratkaistaan kaikki ja joka päivä. Lehtien kommenttiosioissa lukukappaleet säilyvät, mutta epistolat surraavat meille riemullisia selityksiä. Taidan ryhtyä keräämään näitä ” uuden testamentin ” ohjeita ihmiskunnalle.
Minä en tosikkona oikein saata lukea keskustelupalstoja. Paradoksaalista, kun itse julistan taannoin julkaistun kirjani olevan pienen ihmisen tuntemuksia erilaisissa elämän tilanteissa. Ja nämä keskustelupalstathan ovat nimenomaan sellaisia, parhaimmillaan.Avaan kohta paperisen erkkolaisen. Painomusteen tuoksua ei voita mikään. Aina joskus tässä paperiversiossa on ihan lukemisen arvoistakin tekstiä.
Äijä…ehkä ne yrittävätkin näillä typerillä keskustelupalstoilla saada ihmiset taas uudelleen tilamaan paperilehtiä..Olisiko lehtmies noin viisas… ?
Tillman, tuo yks kommentti, nimittäin merimiehet. Joseph Conradilla on tarina, jonka mukaan suomalaiset merimiehet voivat nostattaa myrskyjä puhaltamalla köysien solmuihin. Noituus on tarinan mukaan yhteydessä miesten puhumaan omituiseen kieleen.
Ripsa… tiedän.Aikoinaan suomalaiset merimiehet olivat vähän rajussa maineessa. Heistä sanottiin, että eri tavoin he saattoivat aikaan saada tuulta taikka tyventä.Heistä pysyttiin mielellään kaukana, sillä humalahakuisuus ja riehuminen katsottiin osittain alkukantaisuuden tiliin.Toisaalta kuuelmma joissakin vehnäfregateissa pidettiin hyvänä, että joukossa on hyvällä päällä olevia suomalaisia.
Varmaankin syy on metsänomistajan siinäkin tapauksessa, että tuuli puhaltaa pitkän rivin sähkötolppia nurin ja päin mäntyjä. Tai maanomistajan; huono maa jossa ei pysy tolpat kunnolla.Tottahan se syyllinen täytyy jostain löytyä.
Toisaalta, kyllä merimiehet tunsivat pienuutensa luonnonvoimien äärellä. Kotopuolessani Luvialla olen kuullut sanottavan, että aikoinaan purjelaivakaudella merimiehet olivat prukanneet sanoa "jos Jumal' meijä viäl Pirskeri johdatais, ni kyll me siit sitt jo itteki kotti osatais". Pirskeri on saari Luvian saaristossa ja siellä oli merivartioston asema vielä aivan viime vuosiin asti.Y
Anonyymi….Raumalla sanottiin jotenkin niin, että Gapten laevas, Jumal daevas…Pirskerin ohi minäkin olen mennyt Säppiin ja takaisin sitten Laitakariin.Säpin saari on minusta aika hieno. Pirskerissä en ole koskaan noussut maihin.