Digi-median epistolat

by Michael Tillman

Yleisönosastoissa on alkanut kuhina sitä mukaa, kun ihmiset ovat saaneet sähkövirtaa taas läppäreihin ja langattoman verkon modeemeihinsa. Välipäivien ratoksi on mukava ratkaista yhteiskunnan ongelmia ja saada tyydytystä itselleen.

Eräs sellainen ehdotus on ollut monen kirjoittajan huulilla. Sähkökatkosten aiheuttamat ongelmat, menetykset ja kustannukset pitäisi kohdistaa niiden ihmisten maksettaviksi, joiden omistama puu on kyseisen vahingon tehnyt. Isännän vastuu. Asia kuulostaa selvältä ja luontevalta.

Jo nyt on työlainsäädännössä useita pykäliä ja käytänteitä, joiden perusteella työnantaja vastaa työntekijöittensä kolmannelle osapuolelle aiheuttamista vahingoista. Ellei tämä hanslankari ole sitten ollut törkeän huolimaton taikka törkeän rikollinen. Vahinkoja sattuu ja isäntä korvaa. Miksei sitten myöskin elottoman omaisuuden kohdalla. Tuntuu luontevalta, eikö totta ?

Laukaassa oli 2008 ajokoira innoissaan ajanut kolmen kilometrin matkan jänistä niin suurella himolla, että oli ajanut itsensä auton alle ja kuollut. Ajokoira oli vielä ennen kuolemaansa kyennyt teutaroimaan auton peleissä siinä määrin, että käräjäoikeus oli tuominnut koiran omistajalle auton korjauskulut suoritettavaksi. Hovi oli ollut samaa mieltä, mutta korkein oikeus oli kieltäytynyt tämmöisestä ja todennut, että koira oli omillaan ja koira maksaa vahingot, jos on kertynyt koiralle säästöjä, taikka omaisuutta.

Näissä tuomio – ja korvausjutuissa yleensä on periaatteena on ketju : rikos – syyllisyys – syy-yhteys. Puunkasvattaminen linjan vieressä pitäisi ilmeisesti ensitilassa eduskunnassa säätää rangaistavaksi. Kun on nyt tarkkaillut nykyistä eduskuntaa puoli vuotta, tulee vääjäämättä siihen lopputulokseen, että nykyiseltä eduskunnalta semmoisen pykälän säätäminen hyvin onnistuu ja saattaa odotettavissa ollakin.

Seuraavaksi pitäisi tietenkin säätää sitten sellainen säädös, jolla säädettäisiin rangaistavaksi se, että meripalveluksessa juuri vahinkohetkellä olevat merimiehet ovat mastopuita raapimalla tahallaan mananneet tuulen tuivertamaan pitkin suomenniemeä.

Sanomalehtien hiljainen näivettyminen ja niiden kuolinkellojen kumuaminen ovat aiheuttaneet sen, että yhä enenevässä määrin tulevaisuudessa voin hankkia blogi-päre- aineistoa lehtien kommenttiosastoista. Aikani ei tule pitkäksi. Rappeutettu mielenterveyden hoitojärjestelmä, avohoitoon siirtyminen ja em. lehtien alennustila antaa tavalliselle lehden lukijalle runsaasti hupaisia hetkiä.

Yölintu-yhtyeen solistin baarielämä, Kokemäenjoen vedenpinnan nousun syylliset ja murhanaisen edesottamukset ratkaistaan kaikki ja joka päivä. Lehtien kommenttiosioissa lukukappaleet säilyvät, mutta epistolat surraavat meille riemullisia selityksiä. Taidan ryhtyä keräämään näitä ” uuden testamentin ” ohjeita ihmiskunnalle.