Joulu Suomen raskaassa

by Michael Tillman

Kun vuonna 1974 olin selvinnyt alokasajasta hengissä ja vannonut puolustavani tätä maata polkupyörää ja lähetin postilaukkua apuna käyttäen hengenlähtöön asti, koitti aika tehdä se suuri päätös; ollako lomalla jouluna vai uutena vuonna. Siihen aikaan tarvittiin kansakunnan puolustukseen joka viikonloppu 50 % vahvuudesta, joten asetelma oli fifty sixty. Kumpaa nyt sattui sitten enemmän arvostamaan. Edellisten sukupolvien yllytyksestä päätin niin, että uutena vuonna olen ainakin Köyliön Lallintalolla katselemassa kaukaa erästä neitokaista.

Päätin olla sen vuoksi kerrankin vapaaehtoinen ja jäädä jouluksi Kasarmille.

Jouluaattona esimiehet pakottivat tuhrimaan patterin seinät valkoisella suihkutettavalla spray-lumella. Aavistin jo siinä vaiheessa pahinta. Tuon sotkun siivous me vielä löydetään edestämme. Ja niin me löysimmekin. Uutena vuonna kiinni ollut porukka ei joutunut tuhrimaan, eikä myöskään siivoamaan mitään.

Sitten pidettiin tupa- kaappi- ja siisteystarkastus. Ja viinatarkastus. Minä olin ihmeissäni. Syntymäkodissani ei juuri viinaa harrastettu, ja joulu oli vihoviimeinen ajankohta, jolloin sellaista olisi ryhdytty harrastamaan. Minulla oli kasarmin käytävillä outo olo, että minä todella tulisin kokemaan ikimuistoisen joulu, niin kuin minulle oli luvattu.

Ensimmäiset viinapullot kaivettiin esiin kuivaushuoneessa olevista saappaista iltapäivällä klo 5. Luhangasta kotoisin ollut metsuri-tykkimies juopui siinä määrin, että jouduimme vartioimaan häntä iltaruokailussa samoin kuten paimenet omia lampaitaan illan kertomuksessa. Myöhemmin yöllä sitten PU:na toiminut luutnantti Rajala metsästi metsuria pitkin käytäviä, kunnes löysi lopulta tämän omasta sängystään, päiväpeitteen alta, täysissä suntisvarusteissaan.

Patteriston komentaja tuli käymään ja juomaan petrolia peltimukeista. Melkein sinuteltiin häntä ja todettiin, että koulutus on kovaa ja sitä on tarpeeksi, mutta hiki säästää verta. Tämä Sarastien –tyyppinen majuri yritti olla huomaamatta sitä, että pesäpalloa mestaruussarjassa pelaavat alikersantit alkoivat humaltua vaarallisessa määrin.

Myöhemmin yöllä sitten poistumiskiellossa ollut varusmies-romaani päätti lähteä omin luvin läheiseen matkustajakotiin, jonne oli kutsunut joulun viettoon koko heimonsa. Annoimme hänen mennä, sillä hän oli käynyt illan mittaan jo vähän vaaralliseksi.

Iltakymmeneltä tuli sitten patteriin vääpelinämme toiminut ylikersantti, joka määräsi kaksi miestä upseerikerholle ampumaan kunnialaukauksia satavitosella. Sanottiin sille, että ollaan b-miehiä. Ollaan puujalkapatteri, eikä olla tykkiä nähty kuin alokasaikana sulkeiskentällä. Ja silloinkin lykättiin pitkin kenttää 122 haupitsia.

Ylikersantti soitti johonkin ja ärhenteli puhelimessa aikansa, jonka jälkeen sitten otti komentonsa takaisin ja sanoi, että hän on sekoittanut juhlat nyt pahasti. Uutena vuonnahan siellä kerholla ammutaan kunnialaukaukset, eikä suinkaan jouluyönä. Hän käski meidän jatkaa pyhän yön viettoa säädyllisesti ja jatkoi horjuvaa matkaansa kohti kerhoa.

Alikersantit ryhtyivät pston komentajan lähdettyä tilamaan lisää keskiolutta kihniöläisestä kyläkaupasta. Tilausta toimitettiin käytävän kolikkopuhelimella. Myöhemmin sitten, keskellä jouluyötä sekatavarakaupan pakettiauto toimitti tilauksen sovitusti kasarmin läpi kulkeneelle tielle, josta se nostettiin kasarmirakennuksen alakerran ikkunasta sisään.

Menin nukkumaan, sillä meno oli minusta vähän kauhistuttavaa. Paimenten tavoin minäkin pelkäsin. Hyvän sanoman toi sitten aamuneljältä matkustajakodista palannut romaani – tykkimies, joka herätti minut ja lupasi kaivaa puukolla molemmat alasatakuntalaiset silmäni ulos kuopistaan. Suhtauduin asiaan vakavasti, sillä kyseisellä ” valdella” oli rinnassaan kaksi 30 cm pitkä arpea ristin muodossa. Poikittaisen oli tehnyt Kauhajoen kasinon lippujonossa muuan Hagert. Pystysuoran taas oli kuulemma tehnyt eräs kätevä seinäjokelainen kirurgi keskussairaalassa kun miestä oli kursittu kasaan.

Vähitellen kuitenkin patteriin laskeutui Jylhän Kiirastulen omainen rauhallinen tunnelma. Vaikka koettelee, kyllä lenkit kestää. Kun kestivät aikoinaan Summassa, Taipaleessa ja Kollaalla, niin kyllä tämäkin yö tästä menee.

Semmoinen ikimuistoinen joulu se.

Mainokset