Kuusi ja kirkonrakentaja

by Michael Tillman

Tänään hain lounastunnilla joulukuusen. Ajattelin sen olevan jälleen yhtä tuskallista kuin ennen, mutta huomasin erehtyneeni. Kun ihminen tulee vanhaksi, kaikki kuuset kelpaavat. Varsinkin kun ilta pimenee, kriteerit löyhentyvät. Minä selvisin hommasta 45 minuutissa.

Vanha insinööriviisaus sanoo, että naisen ja joulukuusen etsintä muistuttavat läheisesti toisiaan. Ensimmäinen vastaan tullut ei ole hyvä. Sitten valintaa jatketaan. Etsitään sitä parasta kuusta. Ja viimein kun ilta yllättää ja hämärä laskeutuu, on otettava se, mikä tienvarressa ensimmäisenä oli. Näin kertovat isot pojat.

Minä olen hakenut kuusta ensin isän kanssa. Silloin minä väsyin, sillä isä halusi löytää aina täydellisen yksilön. Meiltä meni aikaa aina joka kerta monta tuntia. Koko aatto siinä kului. Siihen aikaan oli jokaisessa maalaistalossa lämmin sauna käytettävissä aattona, joten kuusi haettiin vasta silloin ja se sulatettiin aattona. Koristelu aloitettiin iltapäivällä.

Rivitaloissa ja nykyisissä omakotitaloissa on pakko tuoda kuusi sulamaan jo edellisen päivänä. Autotalli on lämmitettävä siihen kuntoon, että kuusi norjistuu siellä ja ryhtyy jo hieman tuoksumaan.

Kun lapset kasvoivat, otin heidät mukaan kuusen etsintään. Molemmat ovat olleet mukana alle kouluikäisenä. Viime vuonna mukana oli vävykin. Tänä vuonna oli elämässäni ensimmäinen joulu, jolloin hain kuusen yksinäni. Ymmärsin, että olin vähän malttamaton ja hölmö, koska poika kysyi iltapäivällä asiasta ja oli huomannut sen, että olin karannut toimitukseen ilman häntä.

No, huomenna on uusi päivä. Voidaan pojan kanssa hakea uusi kuusi. Tämänpäiväinen voidaan antaa ystäville, naapureille, taikka voimme laittaa sen terassille ja ripustaa siihen räikeitä valoja. Mitään ei ole vielä menetetty.

Tyttären kanssa askarreltiin äsken jouluinen piparkakku- kirkko. Minä olin kiinnipitäjänä ja hanslankarina. Minusta lopputulos on söpö ja hieno. Ikkunat ovat liivate-kelmusta. Koristelu sokerista.

Huomenna työmaa on hiljainen ja tyhjä. Siksi sinne on mukava mennä. Kerrankin voi tehdä asioita rauhassa ja ajan kanssa. Voi lähettää viimeiset E-joulukortit ja tervehdykset. Voi miettiä joulujen lukumäärää ja niiden omalaatuisuutta. Voi muistella armeijan joulua. Se se oli ihmisen lapselle kummallinen kokemus. Semmoinen tekee helposti miehestä pasifistin ja rauhan aatteen kannattajan. Mutta siitä voin kertoa huomenna lisää.

Nyt nautitaan siitä ajatuksesta, että illat ovat sinisiä.

Mainokset