ärhentelyä jouluahdistuksen vallassa

by Michael Tillman

Tänään sitten taitaa olla se pimein päivä. Minulle se on valoa täynnä. Vielä voi polttaa hetken kynttelikköä ikkunalla ja odotella joulua saapuvaksi. Sitä oikeaa joulua.

Sitä, jonka markkinapellet ovat pilanneet tingelitangelillaan. Minä elän siinä vahvassa uskossa, että lamat, taantumat ja talouden depressiot kehittyvät meille syklisesti siksi, että meillä olisi välillä vähän tiukempaa ja välillä vähän vähemmän mahdollisuuksia harrastaa joutavuuksia.

Toisaalta maailma elää koko ajan ympärillämme. Herrat saavat pitää kokouksiin näinä päivinä tiuhaan tahtiin. Asevoimien supistuksista huolimatta Kotkan satamassa on huippuarsenaalia vaikka kuinka. Mielenkiintoista on miettiä sitä, miksi juuri jouluna ne putkahtivat ilmi ? Miksi juuri Korean hautajaisten alla ? Miksi juuri Suomessa ?

Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jouluna itäisellä maalla Punaisen torin tietämissä. Siellä ihmiset kuulemma liikehtivät hartaasti. Suomen johtavat Venäjä – asiantuntijat kirjoittelevat semmoista, että tämä olisi lopun alkua.

No, minä ihmettelen, miksi helkkarissa Nokia ja UM eivät ole älynneet laittaa Kotkan satamaan joulupukkia istumaan hajareisin jonkun pyöreän ”ohjus”- pötkylän päälle LUMIA- puhelin kouraan. Minä ihmettelen, miksi istuva presidentti on ollut niin hiljaa viimeisen vuorokauden ?

Eniten minä ihmettelen sitä, että tulevat presidentit ovat niin kovin hiljaisia tilanteessa, jossa kerrankin olisi mahdollisuus piestä suuta ja esittää mielipiteitä tilanteessa, jossa kaikki varmasti kuuntelisivat tarkasti.

Minun on tietenkin hyvä huudella täältä kaukaa. Siellä parrasvaloissa pelataan nyt peliä, jossa ministeri Virkkusen poliittiset ideat ja käänteet jäävät kerrankin varjoon. Tiedettyähän on se, että ministeri Virkkunen on käänteissään arvaamaton ja erittäin nopea. Tällä kertaa ministeriön pöydällä makaa kuntauudistussuunnitelma tyhjän panttina. Se paljastetaan vasta sitten, kun presidentin vaalit ovat onnellisesti ohi. Tässä asiassa ministerillä on sellainen kanta, että hänen sorvaamansa uudistus olisi niin hätkähdyttävä, että se voisi jotenkin vaarantaa ehdokas Niinistön valinnan. No, jälleen, totuttuun tapaa, ministeri yliarvioi itsensä. Pahempaan yliarviointiin kykenee vain ehdokas Väyrynen.

Inarinjärven ohjussekoilun aikaan Paavo Väyrynen oli ulkoministeri. Silloin häneltä käytiin oikein anteeksi pyytämässä asioita. Saa nähdä, tuleeko nyt kukaan kylään Juhani Tervapään tyttärenpojan luokse ?

Miten minusta on tullut näin ilkeä ? Kummastelen sitä kovasti. Olen ilkeä varmasti siksi, että kaikkien pikkupoikien tapaan minua hermostuttaa pukin tulo.

Luultavaa onkin, että pukki tuo takapihan koivusta kimpullisen risuja ja kehottaa itse itseäni komentaen allekirjoittanutta ruoskimaan selkäänsä tunnettuun perussuomalaiseen tapaan. Olen pahoillani. En vaan voi sille mitään, että salaisesti vähän nautin siitä, kun isokenkäiset menettävä välillä kasvonsa ja näyttävät yleisön silmissä hölmöläisiltä. Minä taidan salaisesti uskoa siihen, että valtaapitävien kohdalla pitää myös paikkaansa se, että vastoinkäymiset pitävät heidät hereillä ja pelon vallassa.

Mainokset