Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kuuden oopperan mies

Melkoinen uutispäivä meillä on taas takana. Minä seurasin työn ohessa kaikkea vähän hämmentyneenä. Kim Sunkkila teki sitten vapaaehtoisesti sen, mitä moni odotti ja kaipasi. Kun sitten maanpetoksestakin tuomitun Juhani Tervapään tyttärenpoika samaan hyömyyn totesi julkisuudessa, että tuskinpa Kim Sunkkilaa kukaan kaipaa, hoksottimeni terästäytyivät.

Tästä päivästä tulee raikas ja erilainen. Minäkin haluan tietää ihan tapojen ja yleissivistyksen vuoksi, onko maailmassa ihmisiä, joiden kuolemaa ei tarvitse surra, tai joiden kuolemasta pitäisi oikeastaan iloita.

Voi loppuu. Yhä suurempi osa joululahjahankinnoista tehdään verkkokauppojen asiakkaina. Opettajat hakevat jouluviinansa naapurikaupungeista. Veripalvelu toivoo verta pakkiin. Viestintäministeri lupaa tulla jokaiseen talouteen varmistamaan sen, että netti pelittää.

Kaiken tuon jälkeen oloni on vähän hölmistynyt. Päivän uutistarjonta muistuttaa modernia proosarunoa, jolla joku vielä keväällä saattaa pokata itselleen Pentti Saarikoski- pokaalin. Tuolla edellisellä kappaleella runoileva läänintaiteilija kuittaisi velkansa yhteiskunnalle sekä työsuhdekämppänsä vuokran kolmelta vuodelta. Tuo pätkä kuulostaa nyt jo kuolemattomalta.

Kaikesta tuosta kummallisuudesta intoutuneena päätin lähettää vanhemmilleni joululahjaksi Viipurin kaupungin karttakirjan vuodelta 1939 ja liput Porin teatteriin näytelmään: ” Entäs nyt, miten nyt suu pannaan, Niskavuori ? ” Verkkokaupasta tietenkin, kuinkas muuten. Lukijat voisivat olla höveleitä eivätkä menisi paljastamaan lahjan sisältöä saajille etukäteen.

Juhlaa varten myyvät elintarvikkeita, joiden viimeinen käyttöpäivä on 25.12. Kyselin myyjiltä, onko odotettavissa, että he vaivautuisivat myöhemmin tällä viikolla hankkimaan lihatuotteita, joita asiakas saattaisi säädyllisesti nauttia vielä Tapanina ja kenties myös viattomien lasten päivän.

Sellainen ei ole kuulemma todennäköistä. Asiakkaan on kiskottava kalkkuna kitusiinsa joulupäivän iltaan mennessä ja Tapanina, taikka seuraavana arkena metsästettävä taas provianttia. Osuustoimintaliike näyttää ryhtyneen samanlaiseksi inhokiksi kuin taustaryhmänsä, vaalirahoissa ja naisasioissa ryvettynyt bonuskortin värinen puolue. Taidan ryhtyä tilamaan ruokani verkosta. Homma toimii, valokaapeli soi ja kohta on Itellanmies tunkemassa aladobia ja lanttulooraa postilaatikkoon. Ilmoittaudun asiakkaaksi.

Kim Sunkkila on lyönyt nyt viimeisen hole-in one- lyöntinsä. Mietiskelin tässä ilta ahdistuksessani sitä, että kerkesikö kaveri katumaan yhtään tekemisiään siinä vaiheessa, kun rintaan pistää oikein kovasti ja vähän jo vituttaa. Ehtiköhän kaveri miettiä, että olisiko sittenkin ollut parempi jakaa ruokaa vähän tasaisemmin ja aseita vähän enemmän. Vai oliko Kim uskossaan kova viimeiseen asti.

Usko kuin usko. Jos hän koki olevansa hyväntekijä ja kuoli siinä uskossa, että kohta kadut lainehtivat kyyneleistä, niin so what ? Eikö ihminen saa tulla subjektiivisessa uskossaan autuaaksi. Moni ateistikin yrittää tulla. Juhani Tervapään tyttärenpoika saattaa lopulta olla väärässä. No, asiaa ei pysty todentamaan puolin eikä toisin.

Stalin vaihtoi nuoruudessaan uskonsa toiseen. Pappisseminaarilaisesta tuli jumala miljoonille. Emme tiedä sitäkään, mitä hän ajatteli kuollessaan.

Peli

Mies lisää salasanaansa jälleen uuden kahdeksikon. Nyt kahdeksikoilla voittaisi jo korttipelissä itselleen naisen ja Hai – saappaat. Hai – saappailla voisi noutaa sen naisen ravintolan kusesta lainehtivasta vesasta. Samalla salasanalla voisi avata Omena – hotellin oven. Joka kolmas kuukausi salasana tulee väkevämmäksi. Joka kolmas kuukausi työlainsäädännössäkin työ vähenee pysyvästi 90 päivän jälkeen. Joka kolmas avioliitto ja joka kolmas auto. Hiljainen pidennys kaikuu rautatieaseman ravintolassa lasien kilinänä. Joka kolmas juna jää saapumatta ja joka kolmannella penkillä ei istu ketään. Kolmannessa vaunussa mies juo kolmosolutta, sallitusti ja silmälläpidon alaisena. Olut turmelee vähitellen älypuhelimen sisällä olevan matkalipun lumisateeksi ja mies muistaa viimein, minne hän unohti syksyllä lähettää osoitteensa.

Aamuyö taas

.

Kaikki on viimein pysähtynyt

ilma väreilee horisontissa

surullinen yökehrääjän hyrinä ratapihalla

peittää äänet

kiskot rakastelevat vaihteiden kohdalla

puhuvat hiljaa

kaukaisista asioista

kiiltävät kuin tyyni vesi

yökerhojen nimissä loppusointuja

.