Uuden vuoden puhe 1.

Sanoin töissä äänestäväni Pekka Haavistoa. Epäilivät, että salaisesti haluan tulla ulos kaapista. Olivat sitä mieltä, että presidentin puolisosta saa huonoja juttuja naisten lehtiin. Sanoin työkavereille, että kymmenien vuosien ajan minua on moitittu laajasti siitä, että en osaa pitää ajatuksiani irti naisista. Koskaan kukaan ei ole ollut huolissaan siitä, että ahtautuisin mielelläni miehen kanssa sovituskoppiin.

Minua ihmetyttää nuorten miesten homokammoisuus. Se minun käsitykseni mukaan, se homous, olisi nuorille miehille vain etu, sillä sillä tavoin markkinoilta olisi pois aina kaksi kilpailijaa. Minusta semmoinen asia olisi kannatettavaa ja ylistettävää ja sen hyväksi voisi tehdä aaltoja. Jokainen homo on pois naistentanssien miesrivistöstä.

Tästä pitäisi nyt jotenkin jotain horjuvaa aasinsiltaa myöden päästä asiaan, eli Uuteen Vuoteen. Kuten huomaatte, kirjoitan sen isolla, samoin kuten Jumalan. Amerikkalaiset postikortit ovat muokanneet maailmaani. Merry Christmas and a Happy New Year !!!!

Mikä helvetin Merry ?

Joulu on rauhallinen ja armorikasjuhla. Silloin rauhoitutaan ja joulupäivä ollaan siististi sisällä. Ei silloin riehuta Mall- kauppakeskuksissa ja ripustella riekkuvia valoja talon seinille. Joulu on vakava juttu.

Happy ???

Iloinen uusi vuosi on vitsi. Pohjois-Korea ampui ohjuksen. Iran ampui ohjuksen. Egyptissä tapetaan ihmisiä kadulla. Niin tehdään myös Syyriassa ja Jyväskylässä ja Malmössa. Tänään marketissa venäläiset turistit tungeksivat kenestäkään piittaamatta marketin käytävillä ja puhuivat kieltä, jota isoisämme osasivat muutaman käyttökelpoisen lauseen 1939 – 1944.

Minulta jos kysytään toiveita, niin niitä tasan kolme. Paavo Väyrynen voisi keskittyä sukutilansa hoitamiseen, paikallinen kaupunginvaltuusto samoin ja Putin voisi jatkaa kovaa ja vahvaa hallitsijaperinnettä ja pitää väkensä aisoissa ja herrannuhteessa. Sellainen on meidänkin etu. Demokratia kotikaupungissa ja Venäjällä ovat yhtä vaarallisia asioita. Viisainta, jos joku terävä kaveri hoitelisi hommat, eikä turhaa kyselisi joutavia köyhältä kansalta.

Venäläiset,….. kasvattakaa lapsenne käyttäytymään. Homoseksuaalit, olkaa rohkeita ja asiassanne tinkimättömiä. Teille kuuluu yhtäläinen paikka täällä kuin meillekin. Ja te, paikalliset päättäjät. Sotamies Honkajoen sanoja minä siteeraan. Älkää lyökö päätänne mäntyyn. Päästäkää venäläiset turistit ja homoseksuaalit keskuuteemme. Sillä keinoin meillä kaikilla on rahaa ja yllin kyllin ja vapaita naisia.

Pettymykset vuoristossa

apostolien hedelmät lähtivät aamulla pakkosiirtolaisuuteen, pelon markkinoille

epäpuhtaan tulen loisteeseen

ne keräävät vuoteensa ja käyvät raskasta taakkaa kantaen

aasien selässä

sodan sukujen liitonarkki tuoksuu akasialle

niille

jotka huojuvat kultaisten palatsien edessä

niiden

jotka suojaavat hallituksen eläimiä, kun ne laiduntavat

eivätkä huomaa pölypilveä vuorenrinteellä

eivät huomaa että vaunut saapuvat ajallaan

vanha mies vetää tomuun viivan sauvallaan

sen viivan joka

on merkkinä lähteville ja jääville

Yläluokan kuulumisia

Uusi vuosi alkaa makeasti. Erkkolaisen lasitalon nettiversio ilahduttaa meitä näin vuoden viimeisenä työpäivänä uutisella, joka kertoo ja vinkaa lukijalle hänen sosiaalisen kerroksensa yhteiskunnassa sen perusteella, katsooko tämä televisiota ja jos katsoo, niin mitä.

Allekirjoittanut tuon tutkimuksen perusteella kuuluu koulutettuun ylempään keskiluokkaan, tai mahdollisesti jopa yläluokkaan. Ellei sitten jopa aatelisiin. Minä en katso juurikaan ko. mediaa, enkä missään nimessä niitä tosi-TV ohjelmia.

Yläluokka katsoo kuulemma A-studiota. Minä en voi sietää edes sitä. Minua ehkä perheen pitäisi kohta kutsua sanalla ” Sir”.

No, nolla-tutkimuksestahan tässä on kyse. Minä olisin 10 000 eurolla kertonut tuon tuloksen perstuntumalla tuosta noin, suurin piirtein kohdalleen, ilman paperia ja kynää. Koska lukijoiden joukossa on monen sorttisia ihmisiä, en ryhdy nyt tässä tarkemmin asiaa tonkimaan ja suutani pieksemään. Television katselu on arka asia.

Mutta muutamaa muuta asiaa voin huitaista.

Kiltit tytöt ja kiltit pojat maksavat varmasti minun eläkkeeni. Siinä mielessä maailmassa kiltteys ja säännölliset tulot, vaatimattomatkin sellaiset, ovat kullan arvoisia yhteiskunnalle. Hiljaisesta tottelevaisesta keskiluokasta sikiää vähän hillittömästi uutta veropohjaa. Ja verokantaa. Todellisen haasteen yhteiskunnalliseen kehitykseen muodostavat ne reuhupetterit, jotka ostivat ensimmäisen autonsa 12 vuotiaana ja ne regina-rennot, jotka riisuivat sukkanauhaliivinsä luokkaretkellä linja-auton takapenkillä jo keskikoulun neljännellä. Niistä tulee joko teollisuusyhtymän pääjohtajia taikka sitten 34 vuotiaita isoäitejä.

Nuori isoäitiys on muuten periytyvä juttu. Tuosta joku voisi tehdä tutkimuksen, mutta minä voin sen nyt tutuille tässä kertoa tonnilla. Toinen asia, minkä voin tässä aloittelevana sosiologina sanoa, että koulukiusatuista tulee mielenterveyspoliklinikoiden vakioasiakkaita, taikka sitten koulukiusaajia. Taikka linnakundeja.

Appiukko sanoi aikoinaan, että on pelkkä sattuma, kummalle puolen vankilan kaltereita mies joutuu. Kiinniottajilta, heidän vartijoiltaan ja itse asiakkailta odotetaan menestyksellisen toiminnan takeeksi suurin piirtein samoja ominaisuuksia.

Ja sitten vielä esimerkki kotiseudulta. Ne, jotka viettivät kaiken aikansa Luovion keskiolutbaarissa, myöhemmässä elämässään joutuivat alempiin sosiaaliryhmiin, taikka jopa nurmen alle. Sillä seudulla on paljon sukuja, jossa tuota totuutta on saarnattu kolmessa sukupolvessa varoitukseski. Nyt näyttää siltä kuitenkin, että nuorison tulevaisuus on kyseisessä pitäjässä pelastettu, sillä Luovion kahvila lienee lopetettu.

Ja, vielä. Jos kovin monessa polvessa mennään serkkujen kanssa naimisiin, lopputuloksena on värikäs paletti ammatinharjoittajia ja jälkipolvia, joille kaikille on ominaista nk. rehellisen työn karttaminen sekä leegio ammatteja, joita en tässä ryhdy nyt luettelemaan, etten ketään lukijaa osuisi nilkkaan.

Ja lopuksi helmenä RAVI-menetelmällä ( ravista hihasta) havainnoitu lainalaisuus. Jos jollakin kauppapaikalla on nk. huono karma taikka huono menneisyys, myös seuraavat kauppiaat kyseisellä kauppapaikalla ovat vaikeuksissa. Kummallista onkin, etteivät ELY-keskukset ole jo ryhtyneet valmistelemaan paikkatieto-alustoille karttoja huonoista kauppapaikka-karmoista. Niiden avulla olisi helppo ohjailla taloudellista toimeliaisuutta sinne, missä voitot yhteiskunnalle ovat suurimmat.

Pelin jälkeen

karja juo joella

tuuli aloittaa laulunsa sinisessä valossa

ruokauhrivirttä tapailee hiljaa

nuotiolla paimenet kokoavat noppansa

kokoavat väsyneinä vähästä unesta

eivätkä hämmästele

häviöitä, eivät voittojakaan

vastatuuleen, nälkäisinä

laskeutuvat villieläimet vuorilta

Digi-median epistolat

Yleisönosastoissa on alkanut kuhina sitä mukaa, kun ihmiset ovat saaneet sähkövirtaa taas läppäreihin ja langattoman verkon modeemeihinsa. Välipäivien ratoksi on mukava ratkaista yhteiskunnan ongelmia ja saada tyydytystä itselleen.

Eräs sellainen ehdotus on ollut monen kirjoittajan huulilla. Sähkökatkosten aiheuttamat ongelmat, menetykset ja kustannukset pitäisi kohdistaa niiden ihmisten maksettaviksi, joiden omistama puu on kyseisen vahingon tehnyt. Isännän vastuu. Asia kuulostaa selvältä ja luontevalta.

Jo nyt on työlainsäädännössä useita pykäliä ja käytänteitä, joiden perusteella työnantaja vastaa työntekijöittensä kolmannelle osapuolelle aiheuttamista vahingoista. Ellei tämä hanslankari ole sitten ollut törkeän huolimaton taikka törkeän rikollinen. Vahinkoja sattuu ja isäntä korvaa. Miksei sitten myöskin elottoman omaisuuden kohdalla. Tuntuu luontevalta, eikö totta ?

Laukaassa oli 2008 ajokoira innoissaan ajanut kolmen kilometrin matkan jänistä niin suurella himolla, että oli ajanut itsensä auton alle ja kuollut. Ajokoira oli vielä ennen kuolemaansa kyennyt teutaroimaan auton peleissä siinä määrin, että käräjäoikeus oli tuominnut koiran omistajalle auton korjauskulut suoritettavaksi. Hovi oli ollut samaa mieltä, mutta korkein oikeus oli kieltäytynyt tämmöisestä ja todennut, että koira oli omillaan ja koira maksaa vahingot, jos on kertynyt koiralle säästöjä, taikka omaisuutta.

Näissä tuomio – ja korvausjutuissa yleensä on periaatteena on ketju : rikos – syyllisyys – syy-yhteys. Puunkasvattaminen linjan vieressä pitäisi ilmeisesti ensitilassa eduskunnassa säätää rangaistavaksi. Kun on nyt tarkkaillut nykyistä eduskuntaa puoli vuotta, tulee vääjäämättä siihen lopputulokseen, että nykyiseltä eduskunnalta semmoisen pykälän säätäminen hyvin onnistuu ja saattaa odotettavissa ollakin.

Seuraavaksi pitäisi tietenkin säätää sitten sellainen säädös, jolla säädettäisiin rangaistavaksi se, että meripalveluksessa juuri vahinkohetkellä olevat merimiehet ovat mastopuita raapimalla tahallaan mananneet tuulen tuivertamaan pitkin suomenniemeä.

Sanomalehtien hiljainen näivettyminen ja niiden kuolinkellojen kumuaminen ovat aiheuttaneet sen, että yhä enenevässä määrin tulevaisuudessa voin hankkia blogi-päre- aineistoa lehtien kommenttiosastoista. Aikani ei tule pitkäksi. Rappeutettu mielenterveyden hoitojärjestelmä, avohoitoon siirtyminen ja em. lehtien alennustila antaa tavalliselle lehden lukijalle runsaasti hupaisia hetkiä.

Yölintu-yhtyeen solistin baarielämä, Kokemäenjoen vedenpinnan nousun syylliset ja murhanaisen edesottamukset ratkaistaan kaikki ja joka päivä. Lehtien kommenttiosioissa lukukappaleet säilyvät, mutta epistolat surraavat meille riemullisia selityksiä. Taidan ryhtyä keräämään näitä ” uuden testamentin ” ohjeita ihmiskunnalle.

Nyt olisi paikka vapaana….

Jussi Halla-aho on lähdössä pois Facebookista. Siellä vapautui nyt sitten tilaa, vaikkapa minulle. Minä mietin ja harkitsen. Luultavaa on kuitenkin se, että pysyttelen edelleen pois sieltä. Luultavaa on, että olen tässäkin asiassa vähän kummajainen, mutta… silti.

Silti… täytyy myöntää. Facebookin tarjoamat mahdollisuudet ovat houkuttelevia. Sen avulla olisi mukava etsiä entisiä tuttuja, saada selville missä he nykyään vaikuttavat ja ennen kaikkea, Facebookin avulla voisi olla varuillaan ja tietoinen siitä, missä jotkut erikoisemmat ystävät ja entiset opiskelijat sauhuavat.

Olisi esimerkiksi helkkarin mukavaa tietää se, mitä kuuluu sille entiselle opiskelijalle, joka aikoinaan pyöritti samassa ” ringissä” menestyksellisesti seitsemää neitiä ja rouvaa. Samaan aikaan. Tiedän, että hän on hengissä. Olisi mukava tietää se, ketä nyt on mukava ”kuvioissa” ja onko hän jo saanut tarpeeseen sitä herkkua.

Sitten olisi mukava tutkiskella naamakirjasta sitä, vieläkö yksi tietty opiskelija nukkuu päivät ja juo kiljua öisin. Olisi mukava tietää se, mitä tapahtui hänelle sen jälkeen, kun hän meni valmistumisensa jälkeen jälkirukkiin.

Varsin mukavaa olisi tietää se, mitä on tapahtunut eräälle komentotoimiston naisvirkailijalle vuoden 1975 jälkeen. Hänelle, joka liimasi lähetin kuvan komentotoimiston seinään ja käyttäytyi virka-aikana siten, että nykyisen työturvallisuuslain perusteella mikä tahansa käräjäoikeus pitäisi läpihuutojuttuna hänen tuomitsemistaan ehdolliseen vankeuteen alistetussa asemassa olevan henkilön seksuaalisesta ahdistelemisesta. Silloin se oli pelottavaa. Nyt se olisi kivaa.

Naamakirjasta voisi tutkia myös sen, mitä kuuluu sille naapurin pojalle, joka 16 vuotiaana joutui kasvatuslaitokseen, koska oli mennyt paikalliseen baariin sulkemisajan jälkeen ja pöllinyt sieltä 20 pennin pajatson. Näin sen pajatson omin silmin. Olin naapurissa isäni kanssa maksua vastaan tekemässä polttopuita. Suuruksen aikaan ( Länsi-Suomessa tarjottava vahva aamiainen, johon voi sisältyä esim. perunamuusia ja ruskeaa kastiketta. Tarjotaan noin klo 9 -10) kyseinen nuorimies palaili yöllisiltä retkiltään ja hetken pelasi tuvan seinään pultattua pajatsoa, ennen kuin vetäytyi huoneeseensa levolle. Palkattu työväki taas meni suuruksen jälkeen pihalle sirkkelöimään polttopuita.

Mukavaa olisi myös tietää se, mitä kuuluu sille keikyäläiselle nuorelle naiselle, joka heittäytyi kanssani juttusille Lauttakylän liikenteen linja-autossa kesällä 1974 matkalla Tampereelle. Hän kirjoitti upeita kirjeitä, joiden ansiosta talvella 1974-75 saatoin menestyksellisesti torjua komentotoimistossa harrastetut seksuaaliset interventioyritykset. Ymmärtämättömyydessäni.

Sitten vielä olisi mukava tietää, mitä kuuluu sille kuuden ällän ylioppilasneitoselle, joka kesällä 1974 oli kansani samassa paikassa töissä kuusi viikkoa. Hänen eväänsä koostui joka päivä samalla kaavalla kasatusta annoksesta. Kiinteä osa oli yksi kurkkuvoileipä. Juomana oli litraa termospullosekoitusta, jossa oli kaksi pulloa a-olutta ja yksi pullo sitruunasoodaa. Ynnä jäitä. Hänet minä totisesti vielä haluaisin tavata. Ensi vuonna hän taitaa täyttää 60 vuotta. Olisi mukava tietää, onko hänessä vielä potkua.

Harkitsen siis edelleen kovasti sosiaaliseen mediaan sotkeutumista. Kielteiset puolet tunnistan, mutta liha ja nostalgia saavat minut heikoksi aina joskus. Toisaalta taas, täällä blogimaailmassa voi enemmän kirjoittaa täyttä humpuukia .

Kaiken hinta

heterot tanssivat itäpuolen huoneessa

saunalahden liittymän ruumis

makaa yksin makuuhuoneessa

sille

pääsiäisateriaa katettaan jo

uskollisuutta vannoneet

jakavat eteishallissa hamppua

ulkona pellolla seisovat helvetin pylväät

Täysi armahdus

nato tulee autiomaahan luokseni

pelastamaan ihmisen lasta

jonka sydän on kuukauden polttanut kannabista

kolmannella linnavuorella

vasemmalta katsoen

kuningatar on merkinnyt lampaansa huonosti

sekaannus ainoa turvamme

joki pelastajamme

liha laulaa

vehnäjauho varisee viiniin

kirjurit mittaavat miekkojen nesteet

yöllä kaksisataa spitaalista vartijaa

kulkee hiljaa laulaen pitkin kaupungin kattoja.

Viattomien lasten päivän aattona

Jotkut näyttävät luulevan, että elämä joulun jälkeen olisi auvoisempaa ja mukavampaa, jos maassa olisi markka rahana ja Kekkonen presidenttinä. Tai joku muu messias. Kehityksen pyörän pysäyttäminen, taikka sen pyörän pyöräyttäminen taaksepäin taitaa olla mahdotonta.

Ilahduttavaa on huomata, että monessa muussakin asiassa nk. kansan syvien rivien mielipideilmasto on hyvin vähän muuttunut suurlakonajoista. Se antaa jatkuvuuden tunnetta. Samalla sen avulla on mahdollisuus arvioida ja ennustaa tämän tuulipuku-väestön mielenliikkeitä ja käyttäytymistä. Se taas antaa jämäkkyyttä yhteiskuntaan.

Ajatelkaas, jos ihmiskunta järkiintyisi. Mitä tapahtuisi ? Sodat loppuisivat. Tupakanpoltto loppuisi. Perheväkivalta loppuisi. Rahaa säästettäisiin ja kulutusta pienennettäisiin. Elintasosairaudet muuttuisivat tuntemattomiksi. Avioliitot kestäisivät ja säätykierto toisi traktorikuskin perheeseen insinöörejä ja insinöörien perheisiin lääkäreitä ja lääkäreiden perheisiin sydänkirurgeja ja……

Ajatelkaas, jos maapallolla olisi vallitsevana utopia, Sointula taikka Shangri – La.

Markan puolustajat pelkäävät tietenkin dystopiaa. Kaikki menee päin persettä ja se menee , ei suinkaan kohtalon vuoksi, eikä tuulipukujen oman käyttäytymisen vuoksi, vaan herrojen pakottamana. Markan puolustajat ovat sitä mieltä, että dystopia- kehitys jatkuu yhä kauheampana ja kauheampana hamaan Ilmestyskirja- show:un asti.

Entäpä, jos tilanne onkin se, että seilaamme edes takaisin tässä välitilassa. Entäpä, jos joskus aina ihmiskunta pystyykin tekemään jonkin oikeamielisen ja hyvän päätöksen ? Ja sitten heti perään tekee pari kolme paskatemppua. Ja viimeisellä rajalla taas sitten hetkeksi tulee järkiinsä.

Uljaassa uudessa maailmassa palvottiin fordismia. En ole koskaan ajanut muuta kuin työn puolesta kyseistä värkkiä. Hauska yksityiskohta on sellainen, että kun Huxley kirjoitti fordismin ylipapin tai jumalansa nimeksi Herra Monde, niin myöhemmin sitten tämä samainen company päätti nimettä erään merkkinsä nimellä MON(DEO). Siinäpä oiva nimi autolle, joka ei maistu, ei haise, eikä herätä intohimoja. Se on tuote, joka täydellisesti palvelee fordismin perusajatusta: ihmisiä ja tuotteen kuluttajia pitää hallita hienotunteisesti, mutta lujasti.

Työtön trukkikuski kääntää siis edelleen mielipidettään samaan tahtiin kuin Urpilainen ja Lipponen. Rationaalinen käyttäytyminen on ihmiselle vierasta ja kun talvimyrsky vie sähkön taikka massaeroaminen kirkosta lasten kummit, yksilö nostaa edelleen nyrkkinsä pystyyn ja etsii syyllistä. Se on kirkon vika, jos ei löydy kummia. Se on Vesa Keskisen naisasioiden syy, jos ostetut korealaiset kumisaappaat eivät kestä edes loppiaiseen.

Olen näköjään syönyt aivan liikaa tehotuotettua merilohta ja hormoneilla turvotettua kalkkunaa. Mieleni näyttää kiehuvan ja ajatukseni näyttävät armeijan sekahedelmäsopalta. On ehkä tänään jo syötävä näkkileipää ja nakkikastiketta perunoiden kanssa.

Vaikea väylä

Utelias tarina

musta ja hiljainen

katoaa avaruuteen ja jäljelle

jää matala sumu

Saharassa vuorovesi vaihtuu

luut on tervattu

lankut lävistetty suurilla pulteilla

taivas on taas avoin

hiekan mittasuhteet ihanat

lyijykynäluonnoksina tämä kaikki

johtaa melankoliaan