Eräs oppitunti

by Michael Tillman

Tänään olin vieraileva luennoitsija toisessa oppilaitoksessa. Luennoin turvallisesta työyhteisöstä. Puhuin siitä, miten ihminen ja työ pitäisi yhteen sovittaa, jotta itkua ja hammastenkiristystä olisi vähemmän. Kuulijat eivät tienneet sitä, että oppitunnin aikana Suomessa tapahtuu 60 työtapaturmaa.

Kesken luennon eräs nuorimies laittoi itsensä rauhallisesti luentosalin lattialle selälleen makaamaan. Hänellä ei tuntunut olevan mitään sen suurempaa hätää, eikä kaatumatauti- kohtauksen oireita.

Jatkoin luennointia, mutta pidin nuorta miestä silmällä. En tosin nähnyt häntä kovinkaan selvästi, mutta kuulin sen, miten hän vihelteli ja rutisteli äänekkäästi muovista limonadipulloa. Välillä hän äänteli kuin vihainen kesy hautausmaan orava. Jotkut nuorista naisista vastailivat hänelle samankaltaisella naksutuksella.

Siirryin opiskelijakeskeiseen työskentelyyn ja kysyin luentosalilta, mitä tarkoitetaan riskikartoituksen yhteydessä sillä, että riski on sietämätön ja sen toteutumismahdollisuus on suuri ?

Kukaan ei osannut vastata minulle esimerkillä. Lopulta lattialla makaavaa nuorimies nosti vasemman jalkansa suoraa ylös. Annoin Jalalle puheenvuoron.

En saanut vastauksesta mitään selvää, sillä jalan omistaja naksutteli edelleen voimakkaasti muovista pulloa. Muut opiskelijat piirtelivät muistiinpanoihinsa sydämenkuvia ja risti-nolla ruudukoita. Pari nuorta naista seurasi minua ja reagointiani.

Sanoin jalalle, että oikein hyvä ja valaiseva esimerkki. Asiaa voi todella lähestyä noinkin. Sanoin vielä, että nyt opettaja on tauon tarpeessa ja kymmenen minuuttia me kyllä nyt pidetään.

Opiskelijat valuivat raittiiseen ulkoilmaan. Jalka jäi lattialle makaamaan. Minä menin pihalle myös. Kun ohitin Jalan, hän katsoi minua maasta suoraa silmiin ja hymyili rauhallista ja viatonta hymyä.

Advertisements