Life is like a roll of toilet paper.

by Michael Tillman

Tänään pesen ruohonleikkurin, teen kalasoppaa, ripustan pihakuuseen valot ja käyn valitsemassa itselleni joulukuusen. Vielä saatan hakea polttopuita.

Jos eläisin 60-luvun alussa, olisin nytkin epäilemättä virkatyössäni opettamassa nuorisoa jossain opistossa. Iltapäivällä kahden aikaa lähtisin Jawalla taikka kuplavolkkarilla kotiin saunan lämmitykseen.

Nykynuorison saa aika usein vielä hiljenemään lähihistoria-kertomuksilla. Työeläkejärjestelmä taitaa olla 49 vuotias, viisipäiväinen työviikko vähän nuorempi ja keskiolut vain vähän yli 40 vuotias ilmiö.

Minä käytän näitä ilmiöitä siihen, että yritän hahmotella heille heidän tulevaa 45 vuoden pituista työelämä- rupeamaansa. Jos he ensiksi käsittävät sen, mitä kaikkea minä olen kokenut matkalla ulkovessasta älypuhelinta hipelöimään, heille pitäisi avautua pyörryttävän huima näköala tulevaisuuteen. Kehitys on aina kaiken lisäksi ollut kiihtyvää.

Nykynuorisolla on lisäksi vielä painolastina yksi perisynti. He osittain sementoivat itsensä ensimmäiseen ammattiin ja ensimmäisiin tiedon muruihin. Tuntuu kauhistuttavalta kertoa heille, että heidän sukupolvensa edustaja hankkii keskimäärin 3,5 ammattia elämänsä aikana. Sekin heitä vähän säikyttää, että 20 % heistä sairastuu elämänsä aikasesti masennukseen. Ja kaiken lisäksi olemassa oleva tieto kaksinkertaistuu 7 vuodessa.

Neljäntoista vuoden kuluttua sitä tietoa on 4 kertaa niin paljon kuin nyt. Ja 42 vuoden kuluttua sitä on 64 kertaa niin paljon kuin nyt. Siinä käy helposti niin, että se opettajapoloisen jakama tiedonmuru-kokoelmaa on statistin osassa, kun opiskelija viettää viimeisiä vuosiaan tulevaisuudessa työelämässä.

Parermpi onkin opettaa nuorisolle selväjärkistä ajattelua, elämän yleisiä taitoja ja hitaasti vanhenevia arvoja ja kasvatusihanteita. Vanhemmille ihmisille ei pidä huudella vittua, sillä muuten se kyseinen elin helposti kasvaa huutajan otsaan. Lisääntyä kannattaa ja geenejään monistaa, sillä se tuo kepeyttä elämään.

Kannattaa vaikka hakata vasaralla ja taltalla nimikirjamensa ja mietelauseensa merenrannalle kallion pintaan. Sieltä sen joku joskus lukee ja miettii, millaista elämä on joskus ollut.Ja miten se sitten liittyy vessapaperiin. No tietenkin niin, että

The closer you get to the end the faster it rolls.

Advertisements