Näin menetin neitsyyteni

by Michael Tillman

Menetin äsken kaukoröyhkä – neitsyyteni. Suljin kannet ja laitoin kirjahyllyyn ensimmäisen lukemani Röyhkä – kirjan. Oloni on vähän sekava, mutta ei oikeastaan juurikaan onneton. Kreikkalainen salaatti saa ajatukseni surisemaan ja miettimään, pitäisiköhän minun myös kuunnella joku kirjailijan musiikkiteos.

Kirjassa kuljetaan Kreikan saaristossa. Talouslamasta ja kuralla olevasta kansantaloudesta ei kirjassa puhuta. Sitä vastoin päähenkilöiden elämä on vähän kuralla. Perheenisä, vanha elostelija ja suhteesta karannut lesbo limittyvät vuorotellen tarinan sisälle niin, että kaikki tulee hyvin selitetyksi, mutta mikään ei oikein tule valmiiksi.

Aviovaimo nai muita, rakastaja nostaa kytkintä ja lesbo kokeilee miestä. Röyhkän teksti on intensiivistä. Eroottisen kioskikirjallisuuden ja kaunokirjallisuuden rajaa raivataan ja merkataan sivuilla kiihkeästi. Suu hamuaa suuta ja joskus vähän muutakin.

Minua hämmästytti se, että Röyhkä on ehtinyt kirjoittaa kolmetoista kaunokirjallista teosta niin, että ne eivät ole saaneet minua innostumaan aikaisemmin ja ryhtymään lukijaksi. No, selitys lienee siinä, että vasta nyt olen tällainen vanha elosteleva pukki, joka jaksaa lueskella bi-lesbo yksityiskohdista.

Röyhkä yllättää välillä lukijansa täydellisesti. Ravelin Bolero on tästä syystä ehkä myös sellainen yksityiskohta, joka pitää kuunnella kohta. Ei siksi, että minä Tanelia ymmärtäisin sen paremmin kuuntelemisen jälkeen, vaan siksi, että ymmärtäisin, mitä Röyhkä kaikella oikein tarkoittaa.

Kirjan lopussa lesbolla on paketti kotiin viemisenään. Toisen päähenkilön, perheenisän, pakettikin on turvassa Sipoossa. Vanhan elostelijan paketti sitä vastoin leviää kuin jokiseneväät. Röyhkä kuljettaa nöyryytyksen kautta elostelijan tilanteeseen, jossa elostelun on lopulta päätyttävä.

Aviovaimokin sinkoutuu irti kirjan tarinasta, samoin kuin avioliitostakin. Kuoleman ja tuhon voittaa ihme. Sentrifugi viskaa Röyhkän kirjassa ylimääräisen paskan pois kehältään. Ihmeellinen lapsi pelastaa kamanheittäjän, vieras penis lesbon, mutta elostelijaa ei pelasta mikään.

Kun sunnuntaina luin tätä kirjaa lentokoneessa ja katselin edessäni istuvaa venäläisen sutenöörin työntekijää, ajattelin, että tämä ei nyt oikein sujunut Röyhkältä niin kuin Strömsössä. Tuota nuorta ammattilaista olisi mukava katsella pidempääkin. Röyhkä on kuitenkin kirjassaan kuin Sofi Oksanen; ankara ja ehdoton.

Kamanheittäjä pääsi kuin koira veräjästä, lesbo sai lottovoiton, uskoton aviovaimo löysi itselleen onnelan, mutta vapaa vanha elostelijamies sai Mustan Pekan kouraansa.

Mutta olen minä huonompiakin kirjoja lukenut

Mainokset