Sattuma kuljettaa, kuin tuuli laivaa ….

by Michael Tillman

Arabikevään jälkeen on tulossa Välimeren syksy. Ja kaikki näyttää kiertävän hassusti vastapäivään

Keväällä perhosen siipi iski Tunisiassa. Eräs herra päätti tehdä polttoitsemurhan. Siitä sitten alkoi vyöry kohti itää. Parhaillaan rähinöidään Syyriassa. Samaan aikaan Kreikka hakee itselleen uutta pääministeriä. Tänään maanantaina ollaan lisäksi kovasti sitä mieltä, että Italian pääministerikin saisi mennä jo.

Jos olisin José Luis Rodríguez Zapatero, olisin syvästi huolissani tästä vastapäivään kaatuvasta dominopalikka ketjusta.

No, elämässä kaikki on kuitenkin pelkkää sattumaa. Voi olla, että Välimeren suuri muutos-piirileikki loppuukin Italiaan.

No, joka tapauksessa, kesäkuussa 1914 Gavrilov Princip osallistui arkkiherttuan murhaan Sarajevossa. Ensimmäinen yritys epäonnistui kuitenkin pahasti, sillä herttuan auton ajaja väisti heitetyn käsikranaatin taitavasti

Arkkiherttua kuitenkin päätti vierailla pelastumisensa jälkeen pommihyökkäyksen uhrien luona sairaalassa. Hetkeä aikaisemmin taitavaksi autonkuskiksi osoittautunut kuljettaja kääntyi kuitenkin ennen sairaalaa vahingossa väärälle kadulle. Ja juuri sillä kadulla Gavrilov oli sattumalta ostamassa hiukopalaksi voileipää. Murhatyöt, epäonnistuneetkin, ovat usein nälkää ja seksuaalista kiimaa nostattavia.

Princip otti tilaisuudesta vaarin ja kipitti auton luo. Ensin hän ampui kreivitärtä vatsaan. Seuraavalla laukauksella hän osui Ferdinandia kaulaan.

Sitten Principin munkki loppui. Kun hän yritti tappaa itsensä myrkkypillerillä, hän epäonnistui surkeasti. Niinpä hän joutui teostaan linnaan. Hän kuoli vuonna 1918.

Principin pieneksi lohduksi on sanottava, että ainakin hän omin silmin pääsi näkemään, mihin johti se, että hänellä oli Sarajevossa vähän tuuria matkassa.

Mainokset