Zorbas, Kokemäki ja tonnikala

by Michael Tillman

Tämä aamu ei ole yhtään niin riemukas, mitä saattaisi kuvitella kellonsiirtämisestä. Ylimääräisen tunnin olen nimittäin miettinyt maailman asioita ja saanut sitä kautta sunnuntaille angstia päälle.

En nyt tarkoita sitä, että poliisi on pitänyt hyvää huolta Kokemäellä prätkäjengin synttärijuhlista. Satakuntalaiset tietävät hyvin, että kokemäkeläisiä ihmisiä on syytä aina pitää vähän silmällä.

Apeus johtuu siitä, että presidenttimme on innostunut ulkoministerin kanssa tutkimaan edelleen tarkasti sitä, minkälainen lentokone lensi Suomen kautta joskus kauan sitten. Ja keitä oli kyydissä. Sitä vastoin presidenttimme ei ole juurikaan tukenut hallitusta ja kansaa siinä kamppailussa, jota käydään Euroopan talousjärjestelmän tulevaisuudesta. Pidän asioiden mittasuhteita suurena. Niin varmasti presidenttimmekin pitää.

Tuttavan tuttava, keski-ikäinen nainen on hurahtanut Kreikkaan ja kreikankieleen. Hän on nyt opiskellut vanhoilla päivillään ahkerasti uusia kirjaimia ja opetellut puhumaan ja kirjoittamaan kieltä. Tänä syksynä hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti muutamaksi viikoksi Kreikan pienille saarille tutustumaan turmeltumattomaan kulttuuriin ja kansaan.

Takaisin tultuaan hän sanoi olevansa kiitollinen siitä, että kreikkalaiset eivät pahoinpidelleet häntä, hakanneet häntä eivätkä sylkeneet päälle. Hyvin lähellä oli kuulemma ollut monta kertaa.

Tavallinen kreikkalainen kuulemma pitää eurooppalaisia, varsinkin suomalaisia, suurina paskiaisina, jotka ovat aiheuttaneet Kreikan taloudelliset ongelmat. Olli Rehn on suurin paskiainen. Tuttavarouva oli sanonut, että ei Olli ole oikein hyvässä huudossa Suomessakaan. Se ei ollut kreikkalaisia juurikaan lohduttanut. Rouvan musta silmä oli joka päivä lähempänä ja lähempänä.

Kreikkalaiset ovat toistaiseksi kuulemma onnistuneet pitämään turistialueensa turistiystävällisinä.

Eräs asia minua ihmetytti. Tuttavat nimittäin ovat kertoneet, että sen lisäksi, että Kreikkalaiset ( siis me suomalaiset heidän mielestään) ovat pistäneet oman talouselämänsä kuralle, he ovat myös tuhonneet oman kielensä. Tuttavat ja kreikkaa osaavat läheiseni väittävät, että se kreikka, jota täällä Suomessa ouzon odotus aivoissa kiihkeästi opiskellaan, on aivan jotain muuta, mitä tavallinen kreikkalainen kadunmies puhuu. Minulla on sellainen käsitys itse asiassa, että jotkut kreikkaa opiskelleet suomalaiset ovat joutuneet kreikkalaisten KELA- lomakkeita täyttämään, koska arkikreikkalainen olisi etääntynyt niin kauas kielestä…

En tiedä.

En ole koskaan maassa käynyt. Kuvittelisin silti uskaltavani Irlantiin ja Portugaliin lomamatkalle. Ainakin Irlantiin. Tosin, aina kun olen reissuillani irkku -ihmisen tavannut, pää minullakin on ollut aamulla kipeä.

En ole siis käynyt Kreikassa.

Olen täynnä stereotypioita. Ne koskettelevat Kokemäkeä, Kreikkaa, Presidenttiä ja tonnikalaa. Kaikkien edellä mainittujen kanssa pyrin olemaan varovainen.

Kokemäen pystyy kiertämää näppärästi vaikka Kauvatsan kautta. Vähtärin tanssipaviljonki tuskin enää on pystyssä, mutta mansikoita taatusti on myynnissä, ainakin kesällä. Kauvatsalaiset ovat kylläkin vähän höpöttäväistä sorttia.

Kreikan taas pystyy väistämään niin, että yrittää ensi hätään valloittaa muut Euroopan valkoiset läntit. Andorra, Malta, Belgia ja Jerseyn saari nyt ainakin ovat sellaisia, joilla voi siirtää tuota sivistyksen ja demokratian kehdon tapaamista.

Presidentin toimikausi päättyy kohta, tulevassa maaliskuussa. Sitä hetkeä on mukavaa ja turvallista juhlistaa ihan kotisohvalla. Teen vanhoista demari- sanomalehden sivuista liimaamalla suuren kuumailmapallon. Alle laitan ulkotulen valjaisiin.

Tonnikala on helpoin välteltävä. Suomessa myydään purkeissa haisevaa tonnikala-perkuujätettä. Jossain muualla kuulemma syödään oikein hyvää ja maukasta tonnikala – filettä.

No, en ole saanut.

Ai, mistäkö minulla on vanhoja Demari-lehden numeroita ? No, olen ollut kaukaa viisas. Onhan minulla ollut tässä aikaa niitä messuilta näytenumeroina keräillä.