Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Eilen en itkenyt

Voitko vielä löytää tiensä eiliseen

ajattelet

kahdeksan kilometriä valkoista hiekkaa

kaksi silmää

ajattelet maistaa halpaa viiniä

haluat vielä tuntea ruohon sormien välissä

hiukset

ja niissä vesi-väri auringon heijastukset

hengitys täyttää talon

tyhjä arkki kirjekuoressa tuntuu oudolta

Uni

Yöllä työnantaja järjesti unessa juhlat.

Kuljettiin viihtyisän kanavan vartta jossain Keski-Euroopassa. Vasemmalla puolella humisi hiljaa vanha pyökkimetsä. Oikealla puolen kanavassa oli pitkiä jokiveneitä odottamassa sulutusta.

Käveltiin hiljaa joukon mukana. Sulun kohdalla polulla oli rehtori kättelemässä henkilökuntaa. Rehtorin takana kanavavahti veivasi käsikäyttöistä sulkua auki. Hänen vaatteensa olivat 1800- luvun talonpoikaiskuosia. Ihmettelin sitä, että rehtorilla oli moderni tumma puku päällän.

Jono kulki hitaasti eteenpäin. Oli kuuma, vaikka puut antoivat vähän varjoa. Sulkuun virtaava vesi kohisi niin, että en erottanut, mitä ihmiset rehtorille sanoivat. Rehtori oli niin lyhytkin, että hänen päälakensa vain näkyi ihmisten takaa. Jono kulki hitaasti kohti tuota päälakea. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miksi meidät oli tänne kanavan varteen kutsuttu. Mietin unessa kovasti sitä, mitä minä rehtorille sanon. Pelkäsin munaavani.

Edessä olevat ihmiset loppuivat. Työnsin avekin eteeni, mutta en kyllä millään muista sitä, kuka hän oli. Rehtori vatkasi avekin kättä, mutta en vieläkään kuullut sanoja. Kun minun vuoroni sitten tuli, rehtori katsoi minua syvälle silmiin, mutta ei sanonut yhtään sanaa. Takana tulijat jo työnsivät minua eteenpäin pitkin kanavan vartta.

Kymmenen metrin päässä oli kaksi hömäkän näköistä tradenomi- opiskelijaa pienissä minihameissaan ja antavissa kaula- aukoissaan. Heidän edessään oli iso saavi täynnä jääsohjoa. Kurkkasin saaviin. Jääsohjossa oli valtavasti pieniä mini-viinapulloja kaikista maailman maista.

Molemmat tädykkeet olivat kahmaisseet saavista muovisilla pesuvadeillaan annoksen jääsohjo- minipullosekoitusta. Lähinpänä oleva nuori nainen työnsi pesuvatia kohti minua ja kehoitti valitsemaan virkistystä.

Kauhaisin itselleni sohjon joukosta pullon, ja yritin katsoa, mitä olin onnistunut saamaan. Vettä valui paidan kalvosimelle. En saanut millään selvää pienen pullon etiketistä. Heräsin siihen, että jääsohjo oli saanut käteni palelemaan.

Zorbas, Kokemäki ja tonnikala

Tämä aamu ei ole yhtään niin riemukas, mitä saattaisi kuvitella kellonsiirtämisestä. Ylimääräisen tunnin olen nimittäin miettinyt maailman asioita ja saanut sitä kautta sunnuntaille angstia päälle.

En nyt tarkoita sitä, että poliisi on pitänyt hyvää huolta Kokemäellä prätkäjengin synttärijuhlista. Satakuntalaiset tietävät hyvin, että kokemäkeläisiä ihmisiä on syytä aina pitää vähän silmällä.

Apeus johtuu siitä, että presidenttimme on innostunut ulkoministerin kanssa tutkimaan edelleen tarkasti sitä, minkälainen lentokone lensi Suomen kautta joskus kauan sitten. Ja keitä oli kyydissä. Sitä vastoin presidenttimme ei ole juurikaan tukenut hallitusta ja kansaa siinä kamppailussa, jota käydään Euroopan talousjärjestelmän tulevaisuudesta. Pidän asioiden mittasuhteita suurena. Niin varmasti presidenttimmekin pitää.

Tuttavan tuttava, keski-ikäinen nainen on hurahtanut Kreikkaan ja kreikankieleen. Hän on nyt opiskellut vanhoilla päivillään ahkerasti uusia kirjaimia ja opetellut puhumaan ja kirjoittamaan kieltä. Tänä syksynä hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti muutamaksi viikoksi Kreikan pienille saarille tutustumaan turmeltumattomaan kulttuuriin ja kansaan.

Takaisin tultuaan hän sanoi olevansa kiitollinen siitä, että kreikkalaiset eivät pahoinpidelleet häntä, hakanneet häntä eivätkä sylkeneet päälle. Hyvin lähellä oli kuulemma ollut monta kertaa.

Tavallinen kreikkalainen kuulemma pitää eurooppalaisia, varsinkin suomalaisia, suurina paskiaisina, jotka ovat aiheuttaneet Kreikan taloudelliset ongelmat. Olli Rehn on suurin paskiainen. Tuttavarouva oli sanonut, että ei Olli ole oikein hyvässä huudossa Suomessakaan. Se ei ollut kreikkalaisia juurikaan lohduttanut. Rouvan musta silmä oli joka päivä lähempänä ja lähempänä.

Kreikkalaiset ovat toistaiseksi kuulemma onnistuneet pitämään turistialueensa turistiystävällisinä.

Eräs asia minua ihmetytti. Tuttavat nimittäin ovat kertoneet, että sen lisäksi, että Kreikkalaiset ( siis me suomalaiset heidän mielestään) ovat pistäneet oman talouselämänsä kuralle, he ovat myös tuhonneet oman kielensä. Tuttavat ja kreikkaa osaavat läheiseni väittävät, että se kreikka, jota täällä Suomessa ouzon odotus aivoissa kiihkeästi opiskellaan, on aivan jotain muuta, mitä tavallinen kreikkalainen kadunmies puhuu. Minulla on sellainen käsitys itse asiassa, että jotkut kreikkaa opiskelleet suomalaiset ovat joutuneet kreikkalaisten KELA- lomakkeita täyttämään, koska arkikreikkalainen olisi etääntynyt niin kauas kielestä…

En tiedä.

En ole koskaan maassa käynyt. Kuvittelisin silti uskaltavani Irlantiin ja Portugaliin lomamatkalle. Ainakin Irlantiin. Tosin, aina kun olen reissuillani irkku -ihmisen tavannut, pää minullakin on ollut aamulla kipeä.

En ole siis käynyt Kreikassa.

Olen täynnä stereotypioita. Ne koskettelevat Kokemäkeä, Kreikkaa, Presidenttiä ja tonnikalaa. Kaikkien edellä mainittujen kanssa pyrin olemaan varovainen.

Kokemäen pystyy kiertämää näppärästi vaikka Kauvatsan kautta. Vähtärin tanssipaviljonki tuskin enää on pystyssä, mutta mansikoita taatusti on myynnissä, ainakin kesällä. Kauvatsalaiset ovat kylläkin vähän höpöttäväistä sorttia.

Kreikan taas pystyy väistämään niin, että yrittää ensi hätään valloittaa muut Euroopan valkoiset läntit. Andorra, Malta, Belgia ja Jerseyn saari nyt ainakin ovat sellaisia, joilla voi siirtää tuota sivistyksen ja demokratian kehdon tapaamista.

Presidentin toimikausi päättyy kohta, tulevassa maaliskuussa. Sitä hetkeä on mukavaa ja turvallista juhlistaa ihan kotisohvalla. Teen vanhoista demari- sanomalehden sivuista liimaamalla suuren kuumailmapallon. Alle laitan ulkotulen valjaisiin.

Tonnikala on helpoin välteltävä. Suomessa myydään purkeissa haisevaa tonnikala-perkuujätettä. Jossain muualla kuulemma syödään oikein hyvää ja maukasta tonnikala – filettä.

No, en ole saanut.

Ai, mistäkö minulla on vanhoja Demari-lehden numeroita ? No, olen ollut kaukaa viisas. Onhan minulla ollut tässä aikaa niitä messuilta näytenumeroina keräillä.

Kalakeitto

Koska muoti- ja ruoka- ja käsityöblogit näyttävät olevan kaikkien suosikkilistojen kärjissä, haluan itsekin kalastella suosiota eilisellä kalakeitollani. Ohje on pöllitty netistä ja sen jälkeen sitä on modifioitu vähän makutottumuksien mukaan.

Kermainen lohikeitto

4-6 hengelle

500-600 g kiinteitä perunoita
2 porkkanaa
800 g lohi- tai kirjolohifileetä
2 l vettä
4 kalaliemikuutiota
10 kokonaista maustepippuria
1 purjon valkoinen osa
2 sipulia
1 tl sitruunapippuria
4 dl kuohukermaa
Lisäksi 1 nippu tilliä

Laita vesi kiehumaan liemikuutioiden ja maustepippureiden kanssa. Sillä aikaa kuori ja pilko perunat kuutioiksi ja porkkanat ohuiksi viipaleiksi.

Kiskaise lohelta takkiaa vähemmäksi ja leikkaa file 2 cm kuutioiksi.

Laita perunat ja porkkanat kiehuvaan veteen. Keitä ainakin 20 minuuttia. Silppua purjoa ja sipulia sekaan. Lisää myös sitruunapippuri. Jatka keittämistä 10 minuuttia.

Kasvikset ovat varmasti nyt kypsiä. Lisää kerma ja kalapalat. Suurusta vielä ruokalusikallisella vehnäjauhoja. Liota ne kylmään veteen ennen suurustamista. Muuten tulee klimppi-kalasoppaa. Kuumenna nopeasti, noin 5 minuuttia. Silppua lopuksi tilli keittoon. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa. Lopuksi vielä, naisväeltä salaa, lisää keittoon nyrkillinen voita.

Keittoa lautaselle, voilla voideltu ruisleipä käteen ja lasi vettä tai Cato Blanco käden ulottuville.

On aika hyvää ja nukuttaa mukavasti.