Aallot
by Michael Tillman
Kun tuuli on tuoretta
meri venyttelee aaltojaan
ilma raivoaa, mutta nyt kaikki on turhaa
”Hän on väärä!”
kuiskasi meri ilmalle
yö tuli
meri juoksi korkeana aamuun saakka
ilma oli edelleen riehakas
Hän on väärässä,
ajatteli meri
hän on mennyt toiseen luo
ja minä yksin olen totta
Tillman 
Hienosti kuvattu!
Tämä on näitä väkisin ulos purkautuvia juttuja..tuo edellinen oli runotorstain aiheen mukainen, mutta tämä syntyi illalla väsymyksessä unen riippusillalla