Emme mekään koskaan olleet
.
.
.
.
tätä runoa ei ole
ei tuota ikkunaa, eikä ikkunasta näkyvää kuusimetsää
eikä tuota pöytää
tuon kirsikan näen pöydällä
kosketan ja maistan sitä
se on olemassa
minä kosketin ja maistoin todellisuuden
tunsin sen pehmeyden ja kosteuden
se makeanhapan aistimus on matkaeväänäni huomiseen
Ilman tuoksua se on minulle tuntematon