Nyt menee jo tarpeettoman lujaa !

by Michael Tillman

Hautajaisten jälkeen pää tuntuu olevan täynnä lepakoita. En saanut tänään töitäni tehtyä kunnolla, enkä näytä pääsevän edes vuoteeseen. Pohdin koko päivän toisten ihmisten asioita. Sellaisten toisten, jotka ovat viisaita ja hienostuneita. Nyt illalla olen pohtinut paskamaisia ja typeriä ihmisiä. Mutta vieläkään en ole päässyt pohtimaan itseäni.

Marketissa Väyrysen hengenheimolainen tuli juttelemaan. Hän kertoi, että Paavo tulee messiaan elkein paikkakunnalle lähiaikoina. Minua pyydettiin sanan kuuloon.

En viitsinyt pahoittaa tutun miehen mieltä. Sanoin katsovani kalenteristani ja pitäväni asian mielessäni. En viitsinyt sanoa, että minä olen nykyään kyllästynyt itsensä kehujiin. Olen nykyään kyllästynyt tuhlaamaan aikaani turhuuteen ja jonnin joutavaan. Olen kyllästynyt kaikkiin Paavo-nimisiin presidenttiehdokkaisiin.

Marketissa oli myös Anita Hirvosen näköinen sutturapää. Hän käy iholle ja on liian tunkeileva. Pääsin pakoon hänen korkokenkiensä kopinaa, sillä olen kehittänyt strategian näitä yllättäviä kohtaamisia varten. Hyllyrivin takaa kuulin miten hänen kireät farmarinsa suhistelivat itseään hinkaten kohti kalatiskiä. Pääsin lastenvaippaosaston kautta taktisella perääntymisellä aina kassoille asti ja lopulta turvaan autoon.

Kotona kirjoitin typeriä runoja ja kaipasin takaisin hautajaisiin. Ymmärrän nyt, että minulla oli mukavaa ja hauskaa siellä hautajaisissa. Minä tunsin suunnatonta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Minä tunsin sukurakkautta. Minä ihailin kirkossa ja surutalossa sukuseuran lippua. Ymmärrän nyt, että kaikki inkkarit eivät taida nyt soutaa ihan tosissaan minun kanootissani. Menee tarpeettoman lujaa.

Vanhastaan tiedän, että tätä kestää taas adventtiin ja lumien tuloon asti. Tämä pimeys vie minun egoni aisti- deprivaation puolelle. Siinä sitä sitten taas ollaan, orpona sohjossa ja silmät kiiluen etsimässä mitä tahansa ärsykettä, joka kolahtaisi, mitä tahansa, joka tuntuisi joltain, mitä tahansa tarpeeksi perverssiä, jotta saisi ympäristön säpsähtämään.

Paavo Väyrysen vaalitilaisuus kieltämättä täyttäisi nuo ehdot, mutta rajansa kuitenkin tuolla itsensä rääkkäämiselläkin. Ehkä seuraavan kerran annan sutturan uida rauhassa liiveihin ja seuraan häntä kärryineni läpi marketin, samalla riettaasti flirttaillen ja kummallisia ostoksia kärryyni laittaen.

Ehkä hankin sävärit tähän pimeyteen samalla tavalla kuin aikoinaan, kun kellotapulini oli lepakoiden koti ja kaikki matot olivat mytyssä yläkerran kamarissa.

Minulla oli tapana sujauttaa marketissa salaa kondomipaketti pahaa-aavistamattomien mummujen ostoskärryihin ja sitten seurata viattomana kassajonossa mummujen ja kassaneitosen ilmeitä, kun he kävivät keskustelua siitä, että mitäs ne nämä ovat ja kenellekös ne tulevat.

Menen nyt nukkumaan. Jos tulette minun uniini, jotain jäynää minä teillekin järjestän. Jotenkin vain pitäisi nämä kierrokset saada alas.

Mainokset