Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Syntymä ja kuolema

Hautajaisissa ihminen joutuu mittamaan asioita sekä tunteillaan, että biologisena jatkumona. Joku loppuu hautajaisissa, mutta kahvitarjoilun jälkeisessä puheensorinassa on myös toivoa. Väkevimmät lastenlapset kantavat arkkua. Ne, jotka eivät vielä jaksa, puhuvat kuin aikuiset. Uusi elämisen taakka painaa heitä jo kohti varhaisaikuisuutta.

Minullakin on suojamekanismini. Hain hautajaistalosta sen huoneen, jossa olen syntynyt tuomien tuoksuun kesäkuussa 57 vuotta sitten. Äitini oli paikalla ja todisti, että tämä huone se oli ja se sänky oli juuri tuossa paikassa.

Kun kuolema lähestyy, ryhdymme kyselemään, missä viipyvät lastenlapset. Missä viipyy geeniemme kiitorata, jota myöden ne lohdullisesti jatkavat matkaamme kohti iäisyyttä. Missä on lohdullinen tulevaisuus ?

Syntymäkamarini lisäksi tapasin tänään 54 vuoden tauon jälkeen serkkuni, joka hoiti minua, kun olin 3 vuotta vanha. Hän tunsi minut, minä taas vain arvasin nimen perusteella, kuka hän oli.

Tänään olen vähän taas yksinäisempi. Yksi ihminen on pois. Sadat tarinat ja kertomukset elävät mielessäni. Pappi ei niitä tänään osannut kertoa, enkä minä niitä teille ryhdy kertomaan. Tiedän vain sen, että minä kaipaan enoani samalla tavalla kuin serkkuni häntä nyt kaipaavat. Minä kaipaan nyt jo taas syntymäkamariini ja huolettomiin päiviin. Minä kaipaan takaisin päiviin, jolloin luulin niitä riittävän määrättömästi jokaiselle.

Kädettömän kaunokirjoitustunnit

.
.
.

tule mukaan
tule innolla mukaan
tule hiomaan katseesi tarkkuus
kätesi vakaus

tunneista voi hyötyä
tunnistat kädettömät
voit tunnistaa aidon

voit avata vaimosi vetoketjun
voit juottaa hänet jalattomaksi
kuin jääkiekkovalmentajan
puolustajasta nyt puhumattakaan.