Steve Jobs ja ärrinmurrin murot

by Michael Tillman

Steve Jobs on kuollut. Postmodernin ajan messiaan poismenoa surraan turuilla ja toreilla. Tänään on hetken näyttänyt siltä, että hänen poismenonsa voittaa paitsi Euroopan talousvaikeudet, myös espanjalaisen herttuattaren häämenot. Jussi Parviaisen vaimostaan tekemä pornovideo on jäänyt jo kelkasta kokonaan. Edes presidentti Halosen kummallinen piruetti ei yltänyt pääuutisen tasolle.

Teija Sopasen kuolema on tietenkin valitettava asia. Timo T. A. Mikkosen sokeutuminen on julmaa ja kammottavaa. Jokainen kuolema on läheisille peruuttamaton ja lopullinen muistutus siitä, että iäisyys muodossa taikka toisella ruumiimme olemusta odottaa.

Silti minua hämmästyttää Steve Jobsin nosto jalustalle ja lapsiensa isäksi. Apple yhtiön tuotteista on tullut välineitä, joilla selitetään yhden ihmisen erinomaisuutta ja pois menon kauheutta. On kuoleman synti kyseenalaistaa se hehkutus, joka hänelle on langennut viimeisen vuorokauden aikana. Messiaan ja pelastajan arvosteleminen on kiellettyä, mutta varsinkin on kiellettyä arvioida ja arvostella niitä lapsia, niitä tuotteita, joiden kautta Jobs jää elämään tänne keskuuteemme.

En ole koskaan omistanut yhtään hänen yhtiönsä lanseeraamaa tuotetta. Mac-uskovaiset saivat minut aina tuntemaan itseni helluntailaisten kokoukseen eksyneeksi orvoksi syntiseksi, jolle selitettiin ainoaa oikeaa uskoa.

Niinpä minä olen syntiä tehnyt ja lapsille Kanarialta Sonny Walkman – kopioita ostanut. Olen elänyt työnantajan määräämänä Bill Gates uskossa. Olen oppinut kaikki MS- itseruoskinta vitsit ja selviytynyt jokaisesta käyttöjärjestelmä kaaoksesta.

Silti minä tietenkin suren Jobsin kuolemaa. Hän on minua vuoden nuorempi. Se tarkoittaa sitä, että minäkin voin kuolla koska tahansa. Topi Sorsakoskikin kuoli äskettäin. Hän oli taas minua pari vuotta vanhempi. Ihmispoloinen on haarukassa.

Surkuhupaisinta ja irvokkainta on ollut se, että kuoleman jälkeen Applen puhelimet muuttuivat pettymyksiksi muutamassa tunnissa. Laitteeseen liittyvä elämys ja tarina on kuollut. Jobs makaa juhlittuna ruumishuoneella. Tuotteet taas makaavat ruumiina myyntihyllyillä.

Tiedän, että olen brutaali, yksinkertainen ja kauhistuttava. Tiedän, että moni kiskaisee herneet nenäänsä. Minulle se on aivan sama. Minä suren vainajaa siksi, että elämä on loppunut. En siksi, että joku kummallinen innovaatio jää ehkä syntymättä.

Lauantaina menen saattamaan enoani haudan lepoon. Silloin pelissä on enemmän asioita. Seuraan lauantaina vierestä äitini surua. Luen kukkalaitteen nauhoja. Seurustelen serkkujeni kanssa.

Siinä on minulla tekemistä kyllä.

Mitä se presidenttimme sitten tänään teki ? No hän sanoi, että ei hän ymmärrä sitä, että ryhdytään pyrkimään kansakunnan arvojohtajaksi. Kyllä presidentillä pitäisi olla kunnollista valtaa.

Jos nyt oikein muistan, tämä demaripresidenttimme on kyllä reippaasti ja riemuiten käyttänyt omaa omintakeista valtaansa. Ja mikäli nyt ollenkaan muistan oikein, hän se oli juuri se, joka sanoi olevansa arvojohtaja. Sitä arvojohtamista tässä on nyt malttamattomana odotettu. Näkisi kerrankin edes yhden demarin, joka ei kokoajan vääristelisi asioita silmät ja suut täyteen. Noita pahempia ovat vain kepulaiset käräjillä istujat.

Vähän huono päivä tänään. Voinette sallia tällaisen älämölön ja aivopierun. Minua on tänään ärsyttänyt niin moni asia ja vain hyvin harvat asiat ovat olleet riemullisia.

Pinnalla on tällä hetkellä riemuista se, että eilen pelasin elämäni ensimmäisen kerran salibandya eli sählyä. Tein ensimmäisessä koitoksessani 4 maalia. Sillä asialla tässä eletään ainakin puoli vuotta.

Mainokset