Hyvin menee, mutta menköön !

Olli Rehn haluaa tästä paskasta irti velkavivun avulla. Hänen mielestään on syytä vivuttaa nyt näitä kriisirahastoja. Sillä tavalla mannaa alkaisi satamaan taivaasta ja tulevaisuus olisi jälleen kirkas ja taivaansininen.

Minun ajatuksissani on sellainen kummallinen ahdistava kauhu ja mörkö, että tähän paskaan on oikeastaan jouduttu sillä, että jotkut ovat vivuttaneet omaa elämäänsä ja talouttaan oikein kunnolla. Minä luulen, että viimeinenkin toivo on nyt menetetty, koska tällaisia julkisuudessa puhutaan.

Vieraan pääoman vipuvaikutus on ihmeellinen. Se on kanki, jolla saa jossain tapauksissa kaverit, vaimon ja pankinjohtajan kiljumaan riemusta. Oman pääoman tuotto räjähtää käsiin, velat voi maksaa pois ja lottomainen omaisuuspositio on tipahtanut uhkapelurin käsille.

Jos taas kaikki menee päin persettä, oma pääoma häviää, eikä sille voi laskea minkään sortin positiivisia tuottoprosentteja.

Olli Rehn on nyt juuri naimisiin mennyt nuorimies, joka on marssimassa pankkiin ensimmäistä asuntolainaa hakemaan. Hän on pyytämässä 100 % lainaa taloon, jossa on 9 huonetta, sauna, keittiö, askarteluhuone ja oma 3-reikäinen golf-kenttä. Hän on pyytämässä vielä lainasummaan liäksi omia vanhoja velkojaan ja uuden citymaasturin hankintarahoja.

Olli Rehn on nyt tilanteessa, jossa nuoren parin rakkaudessa on jo ensimmäiset rypyt, työnantaja on jo YT-neuvottelukutsun esittänyt ja Ollin myymästä vanhasta asunnosta sen uudet omistajat homevaurion löytäneet.

Puhe pelastusrahaston velkavivuttamisesta on kummallista.

Kun isäni osti maatilaan lisämaata aikoinaan, hänen oli pakko mennä paikalliseen pankkiin hakemaan hieman velkavipua. Koska kiinnitykset olivat limitissä, isäni piti hankkia henkilötakauksia asiansa eteenpäin viemiseksi.

Kun hän kysyi pankinjohtajalta, kelpaisiko naapurin Einon nimi siihen hänen lainapaperiinsa, johtaja vastasi, että kyllä kelpaa, hyvin kelpaa, ilman muuta !

Mutta sitten niitä nimiä pitää olla yksi enemmän.