Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kazuo Ishiguro

Sydämeni ja sieluni eivät tahdo kestää sitä, että huomaan ympärilläni jotain, johon en ole osannut suhtautua oikein. Jotain, joka on totaalisesti ollut piilotettuna minulta, ja jonka sitten yllättäen tajua.

Kazuo Ishiguro on juuri tämmöinen henkilö. Ainoa lohtu asiassa olkoon se, että ehdin sentään elämäni aikana löytää tämän kirjailijan kirjat. En tiedä, onko se sydämelle hyvä asia, se, että innostuu taas lukemaan haikean tuskallisia rakkauskertomuksia, joiden kulminaatiot ovat aina niissä hetkissä, jolloin päähenkilöt tekevät vääriä ratkaisuja ja kulkevat elämässään onnensa ohi.

Hovimestari Stevens kelaa juttuja romaanissa ” Pitkän päivän ilta”. Häneen on helppo samaistua. Kunnia ja velvollisuus ohittavat hänen elämässään kaiken muun mahdollisen.

Hänen lojaaliutensa on ollut rikkumatonta työssä ja toimessa. Häiriötekijöitä ei sallita missään olosuhteissa. Tunteita ei saa näyttää. Yksityiselämässä sitten onkin ollut pakko tehdä kompromisseja. Näillä vähillä eväillä tarina elää ja toden totta, elää niin voimakkaasti, että lukija kulkee herraskartanoiden holveissa ja Englannin maaseudulla sujuvasti tuntitolkulla, ilman pienintäkään väsymystä.

Koko kirja on ihmeellisen kuulas, surumielinen, haikea, ymmärtävä, ja samalla lukijan ajattelua piiskaava. Kirjan rakenne on uskomattoman tiivis ja kerronta sopii sellaisenaan filmin raaka-aineeksi. Ymmärrän hyvin, että sellainenkin on tästä kirjasta tehty.

Pitää välillä vähän hengähtää. Tämä on taas tätä. Tiedän, että hovimestari Stevens tulee ajatuksiini kerran 10 minuutissa. Tiedän, että menee taas monta viikkoa, ennen kuin tämän kirjan saa pois mielestään.

Tiedän myös nyt senkin, miksi tämäkin sunnuntai oli tärkeä elämässäni

Kodakchrome

Kirjoituskonetehtaat eivät ole ainoita laitoksia, joille on tullut kiire sopeuttaa tuotantonsa teknisen kehityksen mukaiseksi. Viimeisten tietojen mukaan KODAK- yhtiö on suurissa vaikeuksissa. Viimeinenkin mummu ja vaari on saatu oppimaan digi-kuvauksen salat.

Kehitys on ollut Kodakin kannalta murheellisen nopeaa. Heidän edustamansa prosessi on säilynyt kohtuullisen muuttumattomana noin 100 vuotta. Sitten joku sanookin, että hopeabromidia ei enää tarvitakaan.

Suuria muutoksia edeltävät heikot signaalit jäävät suurelta yleisöltä useimmiten huomaamatta. Yrityksen ne olisi kyllä osattava aistia.

Kun ostin 1970 Nikon –kameran, en kyennyt kuvittelemaan tilannetta, että jonain päivänä se olisi tarpeeton ja käyttämätön. En pystynyt kuvittelemaan tilannetta, etten saisi siihen filmiä. Laitoin tuohon kameraan rahaa investointina koko kesän, eli kolmen kuukauden palkat. Nykyrahassa mitattuna lukion ensimmäisellä luokalla opiskeleva poika marssi liikkeeseen ja osti 5000 euron kameran.

Sen jälkeen en ole koskaan enää investoinut niin hurjasti ja suhteettomasti mihinkään harrastukseen taikka toimintaan. Sen jälkeen olen harvoin kokenut mitään niin suurta intohimoa ja kiihkoa.

Korkeintaan koin pimiössä sen saman tunteen, kun kellertävässä suojavalossa alkoi hitaasti näkymään ensimmäiset yksityiskohdat vedoksen pinnalla. Tuntui upealta ja hienolta liikutella altaassa 50 x 60 vedosta, jännittää kaikkien sävyjen esiintuloa ja ajatella, että olen tämän itse tehnyt, melkein kokonaan. Negatiivi on suojassa pergamiinikuoressa, ainoa kopio on tässä ja tämän voi pitää seinällään ihan yksin ja kokonaan.

Minulle oli myöhemmin suuri shokki se, että nykyisen työpaikan ensimmäisten alkeellisten web- sivujen kaunis taustakuviointi oli kiskaistu joltakin uusiseelantilaiselta kotisivulta. Yhdessä sekunnissa. Maapallon toiselle puolelle.

Kaipaan kemikaalin tuoksua. Kaipaan mekaanisen sulkimen räpsähdystä ja pimiön taikamaista yksinäisyyttä. Tunnelmaan pääsee kyllä näinkin.

Koulun jälkeen

.

aapiskukko – tatuointi naisopettajalla

hymyilemme toisillemme

hän kaataa helmivelliä kissanpennulle

liitutaululla kerrotaan suppilovahveron kasvunopeus

ja silmälasillisten ihmisten osuus väestöstä