Suosikit

by Michael Tillman

Mietin tänään suosikkeja.

Mietin sitä, millä perusteella minäkin asioita valitsen. Yleisin menetelmä on tietenkin RAVI ( ravistan hihasta). Usein viikonloppuna on pakko käyttää VAMI- menetelmää ( vaimoni mielestä).

Pentuna kannatin Evertonia. Syynä oli se, että se nimi oli helppo lausua suomalaisittain. Queens Park Rangers olisi ollut hyvinkin paljon hankalampi juttu lausua katu-uskottavasti. Everton oli minulle onnellinen valinta.

Evertonin pelaajista en muista yhtäkään. En ainuttakaan. Tämä joukku oli väritön, hajuton ja mauton. Minä jopa pitkään luulin, että se palasi Everton – nimisellä paikkakunnalla.

Musiikissa minulla oli yhtä outoja suosikkeja. Yhtenä vuonna päähäni ei mahtunut muuta kuin Zager and Evans ”2525”. Kyllä vähän kammoksuttaa nyt kuunnella ja miettiä…..

Pidin siihen aikaan Serbian plum brandy – nimisestä sotkusta, jota Alko ymmärtämättömyydessään myi 60 % vahvuisena pilkkahintaan. Tätä suosikkia häpeän aika vähän. Myöhemmin on vuosittain tullut maistettua reissuilla tätä ainetta eri maissa. Olen jopa kokenut nostalgiaa.

Ensimmäinen muistikuviin jäänyt elokuvaretkahdus oli mustavalkoinen Buster Keaton. Kivikasvoisen herrasmiehen seikkailut olivat 1960 – luvun mustavalkoisessa televisiossa täyttä rautaa. Minä ihailin sitä iloa ja naurua, jonka hän sai aikaan minussa.

Huomaan häpeäväni vanhoista suosikeistani kaikkein vähiten Busteria. Huomaan miettiväni, miksi ihmeessä television 20 kanavalla ei nykyään näytetä mykkäelokuvia?

Ps. Minä onneton muuten luulin, että The Monkees osasi itse soittaa kappaleensa.
Mainokset