Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Suosikit

Mietin tänään suosikkeja.

Mietin sitä, millä perusteella minäkin asioita valitsen. Yleisin menetelmä on tietenkin RAVI ( ravistan hihasta). Usein viikonloppuna on pakko käyttää VAMI- menetelmää ( vaimoni mielestä).

Pentuna kannatin Evertonia. Syynä oli se, että se nimi oli helppo lausua suomalaisittain. Queens Park Rangers olisi ollut hyvinkin paljon hankalampi juttu lausua katu-uskottavasti. Everton oli minulle onnellinen valinta.

Evertonin pelaajista en muista yhtäkään. En ainuttakaan. Tämä joukku oli väritön, hajuton ja mauton. Minä jopa pitkään luulin, että se palasi Everton – nimisellä paikkakunnalla.

Musiikissa minulla oli yhtä outoja suosikkeja. Yhtenä vuonna päähäni ei mahtunut muuta kuin Zager and Evans ”2525”. Kyllä vähän kammoksuttaa nyt kuunnella ja miettiä…..

Pidin siihen aikaan Serbian plum brandy – nimisestä sotkusta, jota Alko ymmärtämättömyydessään myi 60 % vahvuisena pilkkahintaan. Tätä suosikkia häpeän aika vähän. Myöhemmin on vuosittain tullut maistettua reissuilla tätä ainetta eri maissa. Olen jopa kokenut nostalgiaa.

Ensimmäinen muistikuviin jäänyt elokuvaretkahdus oli mustavalkoinen Buster Keaton. Kivikasvoisen herrasmiehen seikkailut olivat 1960 – luvun mustavalkoisessa televisiossa täyttä rautaa. Minä ihailin sitä iloa ja naurua, jonka hän sai aikaan minussa.

Huomaan häpeäväni vanhoista suosikeistani kaikkein vähiten Busteria. Huomaan miettiväni, miksi ihmeessä television 20 kanavalla ei nykyään näytetä mykkäelokuvia?

Ps. Minä onneton muuten luulin, että The Monkees osasi itse soittaa kappaleensa.

Maisemat

.
.
.
Myöhemmin illalla
kaipasin tietoja
elossa olevista kirjailijoista
siksi menin hiljaa ikkunaan
ja katselin kuinka seurue tuli pihaan

ja kaukana taivaanrannassa
ihmisiä maailmanpyörän kyydissä
eivätkä millään näe tänne asti

Reviiri

.
.
.

alfa-nartun kotelomekko soi
se laulaa tuoksuvaa kutsuaan
se haastaa jokaisen säädyllisen tanssiin
säädyttömät se tuhoaa
kateudessaan

Matkalla

.
.
.

ajattelen viinamukia
ajattelen stuertin käden hipaisua
ajattelen sitä
etten tuntenut mitään

Ilta

*

nainen istuu kivellä ja harjaa hiuksiaan
vesi ja hiukset aaltoilevat
pitkin selkää
ja kuikka lentää
kohti kosken huutoa

Jäähyväiset

Olin lounaalla eilen kolmen viehättävän nuoren naisen kanssa. Opiskelijalounaalla virastotalolla. Niille, jotka eivät enää opiskele, on ehkä vähän selitettävä.

Opiskelijalounas on halpa, mutta hyvä ja maukas. Virastotalon linjastolla on kuitenkin hupaisia lappuja, joissa kerrotaan, että poiketen tavallisesta lounaasta, opiskelijalounaaseen sisältyy vain kaksi jauhelihapihviä. Nälkäiset kansakunnan toivot ovat ilmeisesti aikaisemmin ahmineet linjaston tyhjäksi tuettuun hintaan. Päiväkahvi on myös kitketty pois opiskelijaateriasta. Jälkiruuaksi tyydyin naurattamaan naisia tee-se-itse sienikuivuri – ohjeilla.

Jälkiruuan kävinkin nauttimassa ravintola Wanha Jokelassa. Hanasta Karhu nelosta. Sen parempaa jälkiruokaa ja jäähyväisjuomaa en keksi. Junalle piti ehtiä, mutta ehdin minä pari lausetta paikan kunniaksi sanomaan. Tällä kertaa näyttää siltä, että Jokela menee purkuun vääjäämättömästi. Nuuhkaisin vielä ravintolasalin tuoksua kerran sisääni. Joku voisi sanoa, että tupakansavua, oluen lemua, pinttynyttä likaa ja kuluneita kalusteita.

Minä taas tunsin kulttuurin, ihmiskohtaloiden ja tarinoiden tuoksun. Jos edes promille Jokelan tarinoista olisi paperilla…. no onneksi sentään monet ovat ihmisten muistissa.

Kummalliselta tuntui laittaa ovi kiinni. Tuntui kummalliselta kävellä ja tietää, että ei enää koskaan Jokelaan. Ei enää koskaan siihen omaan tuttuun pöytään, josta näki kadulle ja ovelle.

No, aikansa kutakin.

Ajattelin, että Jokelan purku on pientä siihen verrattuna, mitä minulle tapahtui torstaina junassa. Konduktori käveli pitkin vaunua kohti minua. Sanoin, että Joen kaupunkiin opiskelijalippu.

Hän sanoi, että ei kykene, ei pysty. Vehkeet ei pelaa. Hän ehdotti, että seuraavalla risteysasemalla yrittäisin ostaa lipun lipunmyynnistä. Sanoi, että tästä alkumatkasta ei kannata puhua mitään. Talo tarjoaa.

Sanoin virkamiehelle, että yritän korvata osan hinnasta juomalla suolaisesti hinnoiteltua yhtiön olutta vaunussa 4. Hän piti sitä ystävällisenä ja kunniallisena puheena.