Pue mies, mutta hiljaa !

by Michael Tillman

Selvisin tänään tentistä ilman vaurioita. Selvitin tentissä sopimusteoreetikkoja omasta mielestäni sujuvasti. Jouduin tosin vähän ratsastamaan Hobbesin ja Locken varassa, sillä Rousseau jäi junassa vähän vähemmälle. Toinen kysymys oli sitten tyypillisesti arvattavissa; Marxilainen materialismi. Mikä pirun näitä siinä äijässä viehättää???

Selvitin siis tentin. Flunssan ja humanistien vuoksi paitani kuitenkin kostui hiestä ihan kelvottomaksi. Siksi menin ostamaan uuden paidan itselleni.

Dressman – liikkeessä oli palvelemassa joku papukaija, joka ei antanut minun rauhassa tehdä ostoksiani. Ensin hän tyrkytti kolmea paitaa kahden hinnalla.

Sanoin, että minä ostan yhden paidan yhden hinnalla.

Sitten hän kysyi, mistä minä olen ja mihin minä menen.

Vieressä oleva teologityttäreni oli jo siinä vaiheessa varuillaan, sillä hän tietää tarkasti sen, kuinka lähelle satakuntalaista naismainen miespuolinen vaatemyyjä pääsee, ennen kuin asianomainen satakuntalainen ryhtyy puhumaan kielillä ja jaloillaan.

Seuraavaksi papukaija mainosti Dressman – nappitakuuta.

Ajattelin, että ole nyt saatana hetken hiljaa. Minä olen ostamassa paitaa ja se on sekä harvinainen, että myös herkkä hetki. Jos tuo imelä liippari tulee vielä metrinkin lähemmäksi sovituskoppia, minä ryhdyn huutamaan.

Se liippari kysyi edelleen, mistä minä olen ja mihin minä menen ? Tyttäreni vastaili puolestani ympäripyöreitä. Sitten se liippari kysyi taas sukista. Tarvitsenko ?

Tytär puri huuliaan jo sinisenä ja punaisena. Ajattelin, että jos kerran vielä kysyy sukista, sanon, että valkoisia tennissukkia, kiitos , 10 paria. Niitä minä käytän. Mutta raitojen värin pitää sointua puvun väriin.

Kauhea kauppa. Taidan vältellä tästä lähtien aktiivisesti noita mölyapinoita. Tai sitten minä olen taas vain kummallinen.

Mutta paita oli hyvä.

Mainokset