Ja elämä on, päivästä päivään

by Michael Tillman

Olen törmäillyt outoihin asioihin. Tai oikeastaan ensiksi törmäsin perjantaina kolaripaikalle noin viisi minuuttia kolarin tapahtumisen jälkeen. Liikennettä ohjasi ryhmä paikalle osuneita varusmiehiä. He näyttivät toimivan selkärankaan ohjelmoidun koodin tehokkuudella. Kaksi varusmiestä ohjasi liikennettä, yksi näytti soittavan apua, yksi puhdisti maantietä rojusta ja yksi keskusteli toisessa kolariautossa olleen henkilön kanssa.

Minut ja muu ohjattiin jatkamaan matkaa.

Eilen sitten luin asiasta tehtyä uutista lehden nettipalstalta. Niin kuin tapana on, lehti oli antanut lukijoiden kommentoida uutista. Osa kommenteista oli vähintään kummallisia. Kukaan kommentoijista ei ilmeisesti ollut sattunut onnettomuuspaikalle. Uskoisin myös niin, että muutamat kommentoijat eivät ole myöskään olleet silloin paikalla, kun älliä ja hyviä tapoja on kauhalla ihmisille jaettu.

Tänään sitten ABC- ruokalan pihalla törmäsin minulle tuntemattomaan henkilöön, joka oli sunnuntai-iltana kadehdittavassa humalassa. Hän oli juttuseuraa vailla. Avausrepliikki oli raflaava ja kommunikointiin koukuttava.

– Jack Nicholsonin poika on Suomessa

Sanoin miehelle, että vai niin.

– Et saatana usko ?

Imitoin Raidia ja sanoin, että vaikee sanoa.

– Sillä kuule, saatana on kolmekymppinen poika suomalaisen ämmän kanssa, ja se poika puhuu selvää suomea. Se ämmä on mun siskon serkku !

Jatkoin matkaa. Mietin, mitä helkkaria tämäkin viikko taas tuo eteeni. Lupaavasti ainakin alkaa. Jos tuommoinen nuorimies olisi olemassa, niin siinä ihmisessä on kyllä geenit lupaavasti lähtökuopissa. Isänä Jack Nicholson ja äitinä tuommoisen miehen siskon serkku.

Tästä voi tulla tosi rankka viikko

Mainokset