Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: syyskuu, 2011

Pue mies, mutta hiljaa !

Selvisin tänään tentistä ilman vaurioita. Selvitin tentissä sopimusteoreetikkoja omasta mielestäni sujuvasti. Jouduin tosin vähän ratsastamaan Hobbesin ja Locken varassa, sillä Rousseau jäi junassa vähän vähemmälle. Toinen kysymys oli sitten tyypillisesti arvattavissa; Marxilainen materialismi. Mikä pirun näitä siinä äijässä viehättää???

Selvitin siis tentin. Flunssan ja humanistien vuoksi paitani kuitenkin kostui hiestä ihan kelvottomaksi. Siksi menin ostamaan uuden paidan itselleni.

Dressman – liikkeessä oli palvelemassa joku papukaija, joka ei antanut minun rauhassa tehdä ostoksiani. Ensin hän tyrkytti kolmea paitaa kahden hinnalla.

Sanoin, että minä ostan yhden paidan yhden hinnalla.

Sitten hän kysyi, mistä minä olen ja mihin minä menen.

Vieressä oleva teologityttäreni oli jo siinä vaiheessa varuillaan, sillä hän tietää tarkasti sen, kuinka lähelle satakuntalaista naismainen miespuolinen vaatemyyjä pääsee, ennen kuin asianomainen satakuntalainen ryhtyy puhumaan kielillä ja jaloillaan.

Seuraavaksi papukaija mainosti Dressman – nappitakuuta.

Ajattelin, että ole nyt saatana hetken hiljaa. Minä olen ostamassa paitaa ja se on sekä harvinainen, että myös herkkä hetki. Jos tuo imelä liippari tulee vielä metrinkin lähemmäksi sovituskoppia, minä ryhdyn huutamaan.

Se liippari kysyi edelleen, mistä minä olen ja mihin minä menen ? Tyttäreni vastaili puolestani ympäripyöreitä. Sitten se liippari kysyi taas sukista. Tarvitsenko ?

Tytär puri huuliaan jo sinisenä ja punaisena. Ajattelin, että jos kerran vielä kysyy sukista, sanon, että valkoisia tennissukkia, kiitos , 10 paria. Niitä minä käytän. Mutta raitojen värin pitää sointua puvun väriin.

Kauhea kauppa. Taidan vältellä tästä lähtien aktiivisesti noita mölyapinoita. Tai sitten minä olen taas vain kummallinen.

Mutta paita oli hyvä.

Mainokset

Wanha Jokela

Kulttuuriravintola Wanha Jokela on saamassa viimeisen naulan arkkuunsa. Tarkastajat ovat havainneet, että talo ei enää ole asianmukaisessa kunnossa, eikä välttämättä kestä enää talven lumikuormaa asiakkaiden hyvinvointia vaarantamatta.

Ja piste.

Vuokrasopimusta on joensuulaisella ravintolalla jäljellä vielä tämän vuoden loppuun. Sen jälkeen Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön tarkoitus on olla uusimatta sopimusta ja rakennuttaa tontille vähän uudempaa karjalaista kulttuuria.

On siis syytä pitää kiirettä, jos vielä aikoo ehtiä nauttimaan maukkaasta oluesta ja ainutlaatuisesta tunnelmasta. Tillmannia lähellä olevat tahot kertoivat äsken, että ravintola on ollut tällä viikolla tupaten täynnä joka päivä. Se on ymmärrettävää, sillä lumi voi tulla Pohjois-Karjalaan mikä hetki tahansa.

Lähden huomenna tenttiin, jos tauti on edes vähäänkään helpottanut. Jos Joen kaupunkiin asti pääsen, aion käydä jäähyväiset jättämässä kunnianarvoiselle kulttuuripaikalle. Jos taas tauti jyllää, aion surra petissä ja murjottaa Riitta Uosukaiselle ja muille säätiön hallituksen jäsenille.

Tervetuloa lukijaksi Marja- Leena ! Toivottavasti viihdyt täällä. Kirjoitusten laatu on vaihtelevaa ja runot lapsellisia. Mukava on kuitenkin kirjoitella

Oikeudet

Suvereeneilla on oikeus valtaan

viisailla vapailla miehillä

niilläkin on, jotka edistävät

hyveellisiä käytäntöjä

ja oikein järjestettyjä eriarvoisuuksia

Valtion tehtävä

*

*

turvaa minun luonnolliset oikeuteni
monipuoliset maalliset tarpeeni
Hegel, ole viimeinen askel minulle
vapautumisen tiellä
sillä se on minun luonnollinen oikeuteni

Selvisin yöstä jotenkuten. Kuume ja flunssa eivät ole kaikonneet. Sen tietää siitä, että en hikoillut itseäni märäksi. En nähnyt mitään kunnollista painajaista. Se oli vähän kummallista. Olin kyllä unimaailmassa, mutta kaikki oli aika siistiä ja tavallista.

Alkuillan rakensi platonilaista omakotitaloa valkoisesta kivestä. Ikkunoita siinä ei juurikaan ollut, eikä myöskään kattoa. Minä rakensin seiniä koko iltayön ja koko kylä kävi katsomassa ja neuvomassa.

Rakentaminen oli hubaa, sillä näkymä Välimerelle oli oivallinen ja tunikan alle puhalsi vilvoittava tuuli.Rakentaminen edistyi tosin hyvin hitaasti ja välillä jouduin purkamaan ja korjaamaan teelmystä. Olin jossain Kreikassa ja pelkäsin vähän mellakoita ja kansan liikehdintää.

Aamuyöllä vallan kylässä otti joku Hobbesin ja Marxin oppeihin hurahtanut ryhmittymä, joka alkoi käyttämään kylässä rajoittamatonta valtaa. Heidän edusmiehinään olivat suvereenit, ihmiset, jotka olivat jotenkin ylivertaisia, ja joille oli sopimuksella annettu kaikki valta kylässä. Paavo Lipponenkin näkyi unessa. Hän oli näiden suvereeneiden neuvonantaja.

Ketään ei onneksi tapettu. Minä heräsin hyvissä ajoin ja ihmettelin, miksi painajaiset olivat tällä kertaa näin mietoja. Taidan mennä metsästämään vielä jotain vähän rajumpaa rainan pätkää.

Surrealistista fantasiaa tiedossa

Lehdissä kiistellään siitä, onko Paavo Lipponen rikkonut Jerikon muurit, vetänyt opettajaa turpaan, vai vetänyt koulussa toisia turpaan. Ajantäytelehdistö ja Alma Media syytävät ilmoille asiaan kuuluvaa infoa. Semmoinen saa mieleeni inhoa.

Annetaan Paavon jo olla. Tässä leikissä käy kuitenkin lopulta siten, että jollakin konstilla ja immellmannin käännöksellä saamme valtakuntaan vielä neljännen demaripressan.

Mites sitten suu pannaan ?

Olisi nyt vain kaikkien kannalta paras, jos oltaisi asiasta ihan hiljaa. Sodanjälkeisen koulumaailman opettajakunta oli sanalla sanoen värikästä ja monimutkaista. Samoin olivat koulujen pihat täyttä äyräpäätä ja siiranmäkeä

Kummallisen vähän hehkutetaan sitä, että Paavolla on menossa toinen avioliittokierros kohtuullisen nuoren opettajan kanssa.

äshh…. , antaa olla.

En jaksa kirjoittaa nyt edes siitä. Minulla on flunssa, iso sellainen, joka flunssa voittaa tällä kertaa jopa demari-puolueen asiat. Silmäni painuvat alas, tenttiin lukemisesta ei tule mitään ja oppitunnit ovat täyttä kujanjuoksua, täyttä amokkia kuopiolaisen koulun pihamaalla.

Menen kohta petiin, kunhan ensin olen ottanut lääkettä. Salainen resepti sisältää Fin-rex kuumejuomaa, sokeria, hunajaa, mustaa viinimarjamehua ja rommia. Takaan, että kohta on poissa pipi ja tauti.

Menen sänkyyn odottamaan yötä. Minä nimittäin tavallaan nautin kuumeisista öistä.

Kun flunssakuume nousee lähelle 38 astetta, alan nähdä näkyjä ja fantasioita. Niissä vilahtelevat kuumat hiekkarannat, rantabulevardit ja kummalliset repliikit. Niissä lyhyissä filminpätkissä liikutaan Kaurismäki- tunnelmissa.

Kun kuume on noussut yli 38, näyt muuttuvat vähän ahdistaviksi. Tulee demarista pressa, taikka pikajuna ajaa makuhuoneen seinästä läpi suoraa sänkyyn.

Kun kuume edelleen nousee, joudun laskemaan korkean viljasiilon kaikki jyvät yksitellen. Yhden yön aikana.

Ja sitten tuleekin jo aamu ja velvollisuudentunto. Sitten raahaudun töihin. Jotta varmasti tervehdyn ja pääsen hautaamaan puolentoista viikon päästä enoani, joka kuoli yskään, nuhaan ja kuumeeseen 80 vuoden iässä.

Laitan tähän teille kuvan. Tuollaisia minä iltayöstä näen. Kroatialais-neito ei tiedäkään, mihin kohta joutuu, kun pääsen pöyhimään häntä unissani. Toivottavasti näemme samaa unta.

Hurmio

Tämän kroatialaisen parin avioliitto on nyt yhdeksän päivää vanha. Ajattelin heitä tänään aamulla töissä. Kahden tuttavan ja yhden sukulaisen avioliitto on päättymässä.

Tuttavat jatkavat etsimistään kypsässä viidenkymmenen vuoden iässä.

Eno taas kuoli keskiviikkona. Enon vaimo jatkaa elämäänsä puolikkaana, yksinäisenä. Viisikymmentäviisi vuotta on paljon aikaa yhdessä. Moni ei jaksa viittäkään.

Iskelmässä nätti nainen kehottaa

Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka

Perutaan siitä välistä kaikki
mistä voisi matkalla murheita kantaa
Perutaan häät, perutaan kakku ja veljesi bändi
Soitetaan lävitse suvut ja pappi
että ei saatu raameihin kuvaa
Meistä ei ollutkaan siihen hommaan

Kuvittele sut tehtaaseen
aamu yhdeksästä ilta viiteen
Kuvittele sut lähiöbaariin
tikkaseuraan kaljaa juomaan
Kuvittele sut vaihtamaan
talvirenkaita farmari sierraan
Kuvittele sitä elämän
alaspäin viettävää ovaali rataa

Nätti nainen kuvittelee elämän ihan oikein. Se ei näytä hänelle kuitenkaan riittävän.

No, useimmilla pareilla se on ihan fifty / sixty, miten siinä loppupeleissä käy. Lapsille se surkeus on aina kuitenkin sata lasissa.

Kumma maa

Kun on ollut viikon pois ja koko ajan vieläpä internetin ja muunkin median tavoittamattomissa, voisi ajatella niin, että ihmispoloiselle on todella mielenkiintoista syventyä hetkeksi niihin asioihin, joita on päässyt tapahtumaan sinä aikana kun on ollut tiedon äärilaitojen ulkopuolella.

Huomaan erehtyneeni. Asiat ovat kummallisia, mutta samalla käsittämättömiä. Ja kun joku on käsittämätöntä, kuten ydinfysiikka, se ei läheskään aina ole kovin kiinnostavaa.

Sisäministeri on ilmeisesti päättänyt jotain, koska pari maata on Suomelle asiasta vittuuntunut. Kristilliselle sisäministerille se epäilemättä on hankala paikka. Jos syntyy vasta toimia, pitänee kääntää vain toinen poski ja ottaa vastaan lisää.

Halla-ahoa kannattaa jo yhtä monta ihmistä, kuin kristillisiä. Kaikki eivät ole ilmeisesti kehdanneet kannattaa. Uskoisin niin, että heitä on vielä paljon lisää.

Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa välikommenttina, että Balkanilla viikon aikana minua säikytti paljon vähemmän kuin nyt täällä pohjolassa, yhden yön jälkeen

Pääministeri näyttäisikin olevan oikeassa siinä asiassa, että Suomessa asiat ovat tulleet musta-valkoisiksi, taikka jopa sinimustiksi. Ilkka Kanerva putoaa urheilupallilta, koska epäilee jonkun sheikin lahjoneen itsensä porukoihin mukaan. Tästä vastoinkäymisestä on nyt se hyvä puoli, että Kanervalle jää aikaa enemmän hoitaa oman lahjusjuttunsa yksityiskohtia.

Auer niminen nainen menetti miehensä, oli hetken linnassakin, vapautettiin, pumpuloitiin ja lähes julistettiin marttyyriksi. Nyt hän on taas rakastavana äitinä ja naisena uudelleen kuultavana menemisistään.

Valkeakoskella on ulkomaan elävä, eli Alma Median nimityksiä käyttäen, kerjäläinen käynyt SPR- työntekijän kimppuun kirpputorilla. Voisi jopa todeta, että siinä nyt kyllä purtiin vähän auttavaa kättä.

Viikon aikana myös prostituutio näyttäisi palanneen Helsingin kaduille. Tehoiskussa poliisi on saanut kiinni kolme myyjää ja kolme ostajaa.

Hyvin mustavalkoinen tilanne tämäkin.

Asiakkaita silmällä pitäen poliisi ja media ovat kiitettävän tarkasti rajanneet prostituution esiintymiskorttelit katujen tarkkuudella. Näin maalta tuleville asiakkaille ja haaraliikkeenharjoittajille ei jää lehtiartikkelin jälkeen epäselväksi se, missä markkinat sijaitsevat.

Tosin, kuuden toimijan poistaminen tulee hiljentämään markkinat useiksi kuukausiksi totaalisesti. Sisäministeri voi olla itseensä nyt hyvin tyytyväinen.

Ne kolme naisvalepoliisia, jotka ovat antaneet ymmärtää asiakkaille, että ymmärtäisivät ehkä antaa, jos olosuhteet olisivat toiset, ovat päässeet pelkällä säikähdyksellä. Korsetit ja verkkosukat on palautettu Pasilan poliisitalon kellariin sitä varten, kun Sodoma ja Gomora taas Helsingin ystävyyskaupungeiksi haluavat.

Ne kolme konstaapelia, joiden avaintehtäväksi on ko. operaatiossa profiloitunut asiakkaan osassa oleminen, ovat taas joutuneet itse pidättäytymään operaation loppuun viennistä. On kysytty taksat, on sovittu kontrahdin yksityiskohdat ja on neuvoteltu lisäpalvelut viimeistä viivaa myöten.

Sitten on vain naksautettava asiakkaan pervessi- sessioon varaamat käsiraudat asiakkaan ranteisiin ja vietävä asiakas yhden hengen huoneeseen Pasilaan.

Ja mentävä itse kotiin kylmään suihkuun.

On tämä kumma maa. Onneksi nyt on prostituutio kynsitty ikiajoiksi tästä maasta pois. Ensi viikolla sisäministeri laittanee rattijuopot kuriin.

HRVATSKA


Tunsin kerran ihmisen, jolla oli koira nimeltään Luca. Hän kutsui koiraansa usein Luca Brasiksi. Koira oli kiharakarvainen ja kiltti ja yhtä lojaali kuin kaimansa ” Kummisetä- elokuvassa”.

Viime viikollakin tutustuin Lucaan. Tällä miehellä oli kultainen korvarengas molemmissa korvissaan ja hätä sydämessään. Kroatian talous päin persettä ja kohta heidän Kuna – rahallaan voi pyyhkiä sitä taloudesta ryvettynyttä persettään. Hän sanoi, että jos Kreikka kaatuu ja sen jälkeen talouden ongelmat levittäytyvät muihin maihin, hänen neljän bussin firmallaan on kuukausi elinaikaa.

Zagrebissa kaikki näytti kohtuullisen vauraalta ja hyvin eurooppalaiselta. Slovenian rajan pinnassa, kaikkialla pohjoisessa, saattoi aistia Itävalta- Unkari – suurvallan tunnelmia ja menestymisen paineita. Etelässä taas ihmiset olivat vähän surullisia siitä, että kun nyt sotien katkaisema turismi hetken näytti aloittavan uuden kukoistuksensa, heti esiin työntyvät uhkakuvat ja ahdistus.

Monilla paikkakunnilla oli taloja, joiden toinen pää oli jätetty restauroimatta. Luodinreikien ITE- taide oli sykähdyttävän näköistä. Kunnostetun talon yksi seinä on ikuisesti ohiajavien serbien silmissä.

Moniin kyliin oli jätetty yksi poltettu taloraunio näkyville tien varteen. Siitä ulkomainen ihminen saattoi tajuta, kuinka nopeasti ja hyvin sodan surkeudesta oli päästy ohi.

Karlovacin keskustan tuhottu linja-autoasema oli korjattu ennalleen. Plitvicen luonnonpuistossa kaikki oli nyt rauhallista ja hiljaista, vaikka paljon väkeä olikin liikkeelle. Maaliskuussa 1991 Kroatit menettivät täällä ensimmäisen sodan uhrinsa.

Nyt ei ollut enää ilmassa mitään uhkaa. Syynä on tietysti se, että serbejä ei enää ole. Kroatit eivät ole sen puhtoisempia tässä asiassa kuin muutkaan. Nyt on hiljaista, koska serbit ovat Serbiassa taikka huisin Nevadassa. Kroattikylissä tietä varjelee betonista valettu sinkomies.

Kummallinen maa. Kroatia on hyvin itsepäinen, hyvin ystävällinen ja samalla hyvin haavoittuvainen maa. Kun kiertää maata viikon, tapaa yliopistoihmisiä, ammattilaisia organisaatioista ja tavallisia yrittäjiä, saa maasta kohtuullisen kuvan.

Kun dekaani tarjoaa sinulle yliopiston virkahuoneessa ”Ballantines”- aamukahvia pöytälaatikostaan klo 10, tajuat päässeesi tutustumaan merkilliseen sekahedelmäsoppaan, jossa kaikki poliittiset ja kulttuurilliset ainekset viimeisen sadan vuoden ajalta ovat sekaisin iloisesti.

En viitsinyt Lucalle sanoa, että oltiin 1941 – 44 samalla puolella. En viitsinyt huomauttaa, että se ei ole kummallekaan maalle juuri kunniaa tuonut jälkeenpäin. En viitsinyt Lucalle sanoa, että heidän pääsynsä unionin jäseneksi ehkä onnistuu seuraavien kahden vuoden aikana, mutta rahaliittoa ei ehkä niin nopeasti nyt tällä kertaa uusita.

Tietysti, jos he haluavat tulla maksajiksi mukaan. He saattaisivat olla siinä hyviä, sillä aikaisemminkin, vuosisatojen kuluessa, he ovat saaneet maksaa kaikesta kalliin hinnan

Balkanin vuorille

Pariisissa ei saa rukoilla enää kadulla näkyvästi. On mentävä puistoon, pensaikkoon, taikka maanalaiseen. Rukoileminen ilmeisesti ärsyttää joitakin ihmisiä niin paljon, että se on vaarallisena kiellettävä.

Suomessa voisi ihan hyvin rukoilla Auerin perheen puolesta. Heidän elämänsä näyttää olevan huonon amerikkalaisen saippuaoopperan kopio. Välillä on hirmuista, kun lapset riistetään äidiltään.

Välillä on taas hirmuista, kun lapset palautetaan äidilleen.

Minä lähden kohta liikkeelle. Matkalle lähdön kutina yltyy. On kummallinen olo.

Paljon on kärsitty vilua ja nälkää,
Balkanin vuorilla taistellessa.
Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola,
Ei löydy maata sen armaampaa.