Kohtaaminen

by Michael Tillman

Tänään Markus Kajo katsoi minua silmiin, mutta ei hymyillyt. Hän katsoi surumielisesti junan kaikkia ikkunoita. Minä en ollut se, jota hän Varkauteen odotti.

Minä jatkoin matkaani kohti Joen kaupunkia. Varkauteen jäivät kaikki hauskat ja iloiset jutut.

Mietin Heinävedelle asti, olisiko minun pitänyt heiluttaa hänelle. Luultavasti ei.

Luultavasti oli tarkoitettu niin, että Markus Kajo ei koskaan tule tietämään minusta yhtään mitään. Minä tiedän hänestä jotain, mutta hän ei edelleenkään minusta mitään. Ja niin lähellä olimme tänäänkin.

Kumpi sitten on asiasta onnellisempi. Luultavasti hän. Luultavasti hän pelastui tänään uudelta taakalta. Hän tietää sen, että tuo juna on täynnä ihmisiä, jotka tietävät hänet. Kauheaa olisi hänen kannaltaani, jos hän tuntisi hyvin koko junalastillisen

Advertisements