Tänään

by Michael Tillman

Yöllä siili oli käynyt paskantamassa rappusille. Se oli siinä mielessä hyvä asia, että onneksi se ei ollut päässyt sisälle lukitusta ovesta. Silloin se olisi varmasti kussut aamiaismuroihin. Silloin päivä olisi ollut vieläkin kummallisempi. Nyt kasteisessa aamussa kiilsi vain siilinpaska.

Tänään sekoilin auton kanssa kaukana Pohjanmaalla. Ajoin vääristä risteyksistä ja käännyin väärille lakeuksille. Sekoilin . Kokouksessakin puhuin omituisia. Paita oli koko kokouksen ajan hikinen. Onneksi minua kohdeltiin ymmärtäväisesti.

Hikeä nosti myös teleoperaattorini, VVM Urpilainen , eräs aikuisopiskelija ja ATK.

Työkoneeni liisauskausi lähenee loppuaan. Niinpä seuraavana työtehtävänä joudunkin pelastamaan koneesta ulkoiselle kovalevylle ja verkkoasemalle kaiken tärkeän. Aikaa on annettu aika vähän.

Siitä taas seuraa sitten se, että kun uusi kone saapuu juuri sinä päivänä, kun kovin alkurähinä meidän herramme muurahaisten, eli opiskelijoiden kanssa tapahtuu, pöydälleni ilmeestyy toimimaton kone, jonka ajurit ja ohjurit ja asetukset ovat mopen perseessä. Sen koneen kanssa menee varmasti viikkoja, ennen kuin kaikki asennukset ja asetukset ovat kohdallaan. Tietenkin tämä työ on tehtävä juuri vuoden kiireisimpänä ajankohtana.

Ja sitten matkalaskuepäselvyys on kohdallani jatkunut jo kesäkuun puolesta välistä. Työnantaja on minulle 800 pystyssä.

Ja niskakin on kipeä.

Ja viinimarjat puskissa noukkimatta.

Ja kalenterissa jo sata päällekkäisyyttä. En pääse ensi viikolla merelle. En pääse, koska minulla on opetusta. Epäreilua.

Ja kytkimen työsylinteri ranskalaispaskiaisten tekemästä autosta on viimeisillään. Ja uudessa nimikkoluokassani on 37 opiskelijaa.

Näissä elokuun lopuissa on painostava tunnelma. En mahda sille mitään. Monta viikkoa minusta tuntuu siltä, että olen Viktor Sundvall, hikinen ja soperteleva kanavanvartija, joka unelmoi näytelmien kirjoittamisesta, mutta jota kohtalon tuulet keinuttavat sinne tänne.

Nämä ovat näitä päiviä. Pitää kiskoa unta palloon. Jos aamulla onnistuu näkemään siilin, siitä ihmiselle tulee hyvä mieli. Luultavasti sitä rataa taas asiat alkavat rullaamaan. Lohtua antaa ajatus siitä , että en ole vielä koskaan tavannut sellaista ihmistä, joka vihaisi siiliä.

Advertisements