Kirjoja ilmaiseksi !!!!!
by Michael Tillman
Kustantajat voivat nyt rauhassa nostaa kirjojen hintaa jo etupainoisesti ja suunnitella julkaisusyklinsä niin, että kun tähän asti on julkaistu uusi oppikirjasarja joka kolmas vuosi, nyt sellaisen pystyy julkaisemaan joka toinen vuosi, valtion kustannuksella.
Sisältöjen hallinnassa kirja ja muut kirjalliset dokumentit ovat joissakin tapauksissa tietenkin ylivoimaisia, mutta myös muihin alustoihin ja menetelmiin on syytä pyrkiä lukioissa ja muissa oppilaitoksissa.
Ministeriö on jo ilmoittanut sen, että pienten paikkakuntien lukioiden rahoitus laitetaan uusiin puihin. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että pienet lukiot joutuvat lopettamaan toimintansa, taikka yhdistymään suuriin lukioihin. Tämä taas on oivallinen piiska edelliselle opetusministerille, nykyiselle kuntaministeri Virkkuselle, kun hän ajaa mullilauman, eli vastahakoiset pienet kunnat suuriin yksiköihin.
Ja ilmaiset oppikirjat odottavat kaikkia niitä nuoria kansakunnan toivoja, jotka jaksavat lähteä 100 kilometrin päässä olevaan kaupunkiin gymnaasia käymään.
Periaatteessa olen tietysti iloinen siitä, että kun toisaalta hallitusohjelmassa rokotettiin koulutusta ja kasvatusta yhteensä noin 200 miljoonalla, vastikkeeksi jotain plussaakin on tulossa. Toisaalta, huomattavan vähäisellä vaivalla tästäkin päästäisi, jos annettaisi osa tuosta summasta suoraan kustantajille kullekin 1 miljoona ja sen jälkeen lopulla rahalla hoidettaisi nuorten opiskelijoiden mielenterveysongelmia, palkattaisi terveydenhoitajia, korjattaisi homeisia koulurakennuksia ja pienennettäsi ryhmäkokoja. Jos rahaa on todella paljon, loput voisi ohjata vaikkapa koulukiusaamisen ehkäisyyn.
Nuo asiat taitavat kuitenkin olla liian vaikeita asioita hoidettavaksi. Ilmainen koulukirja on populistinen ja ihana asia, jolla on mukava revitellä ja hankkia meriittejä. Ministeri on tässä asiassa kuitenkin vähän aikaansa jäljessä. Olisi kannattanut luvata jokaiselle lukiolaiselle ilmainen taulutietokone. Sisällöistä viis, mutta se se olisi ollut komeaa ja ainakin kustantajat olisivat viimein joutuneet keksimään sisällöille uusia muotoja. Sitä ne ovat pelänneet jo monta vuotta.
Tillman 
Veikeä on ihmisen sukukunta. Kun joku aikoo jotain hyvää ja jaloa, toinen keksii keinon ulosmitata hyödyn siitä itselleen.Sen tähden en kannata kansalaispalkkaakaan, joka korvaisi sossun. Käytännössä kävisi niin, että joku ulosmittaisi senkin itselleen, ja sossua tarvittaisiin edelleen.Usko ihmiseen on kyllä jotakuinkin mennyt.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tuota samaa asiaa minäkin vähän kammoksun
Opetin kokeilukoulussa 50-luvulta 70-luvulta, ja opin silloin koulukirjakustantamisen salaisuudet. Mm. sen miksi kannatti päästä kouluhallitukseen kouluneuvokseksi (vai mikä se titteli oli). Oppikirjojen tekijät yrittivät saada jonkun neuvoksen puhutuksi mukaan, ilman työvelvollisuutta, ja jos saivat, kirja julkaistiin. Siinä tuli korkeille virkamiehille vähän mukavia oheistuloja, sporttelin kaltaisia.
Noin se Kari taitaa edelleen mennä.Kirjat muuttuvat ja painokset uusiutuvat. Maantieteen kirjat olivat aika myllytyksessä 1990 – luvulla . Euroopan karttaliitteet olisi voinut kopioida niihin suoraa niistä kirjoista, joita painettiin sata vuotta sitten.Tosin, jotkut opettajat varmasti tekevät kirjoja myös siinä suhteessa, että he tekevät itsestään kuolemattomia.Lukion biologian kirjan olivat tehneet aikoinaan Sorsa – Sisula -Mattila – Sorsa.Kirjasta muistan sen, että sivulla 164 oli kuva, jossa sonnin siittiösolut oli esittetty 800 kertaa suurennettuina.Koskaan yliopiston pääsykokeissa ei kysytty juuri sitä asiaa, vaikka se on syöpynyt mieleeni pysyvästi.
Kävin oppikoulua 8 vuotta. Joka luokalle piti ostaa oppikirjat. Vanhemmilta sisaruksilta niitä ei voinut periä, koska heitä ei ollut. Paikalliselle tehdaskylän pienelle kirjakaupalle käytäntö oli hyvä, liekö olisi pysynyt pystyssä ilman koulukirja-, vihko-, paperi-, kynä-,kumikauppaa.Ostavathan kunnatkin kirjat kaupasta, mutta eivät välttämättä oman kylän kaupasta. Olen joskus joutunut käsittelemään ja esittelemään kirjaston hankintoja hallintoelimelle, ja aina siinä paikallinen on jäänyt suurten jalkoihin.Koululainen ei ehkä kilpailuta, vaan ostaa mistä helpoiten saa.
Minäkin olin ensimmäinen, esikoinen ja vanhin lähtemään sosiaaliseen herrahissiin.Kirjoja metsästettiin toislta ja niitä ostettiin, sillä silloin oppikirjoilla olivat vielä aidot ja hyvät second hand markkinat.Eino ja karin Miettisen " Min första svenska book" oli muistaakseni ensimmäisten hankintojen joukossa.Veljeni ei ruotsin kielestä innostunut ja siskokin pääsi 9 vuotta myöhemmin kunnalliseen keskikouluun, jossa kirjoja ja oppia jaettiin " ilmaiseksi".Sitä vähän ensin pelättiin. Ajateltiin, että se haiskahtaa liikaa Itä-Saksalta ja että tokkopa siitä koulusta kukaan ikinä lukioon pääsee.Ajateltiin, että kun on halpaa ja ilmaista, se tarkoittaa samaa kuin Anttilan Kallen postimyyntikuvasto- tarjoukset.Sisko ja muut ovat aikaa sitten jo päässeet maailmalle hyviin töihin ja toimiin.
Aloin lukea saksaa Norssin 2. luokalla. Varmuuden vuoksi Solmu Nyströmin saksankirja oli ostettu jo vähän aikaisemmin. Se oli painettu vähän paremmalle paperille kuin kaverien, mutta kun opettaja näki että siinä oli aukeama Hitlerin ja Reichskanzlein kuvineen, asiasta nousi hirmuinen haloo. Sivut piti repiä tai liimata yhteen….
Kari… hih saksan kielen totuudetkin näyttävät muuttuvan nopeasti.Minun nuoruudessani 1960 – luvulla oli vielä käytössä karttoja, joihin oli piirretty katkoviivalla meidän entinen itärajamme. Vähän vahvemmalla oli sitten pirretty nykyinen.Koulukirjoissa oli taas paljon edellisten käyttäjien reunamerkintäjä. Minulla oli usein erään tytön vanhoja kirjoja. Niiden marginaaleista oli mukava seurata sitä, kuinka ihastukset ja poikaystävät vaihtuivat.Kirka on nyt jo kuollut. Hän elää kuitenkin edelleen vanhojen koulukirjojen marginaaleissa.