Suksi ei nyt luista

by Michael Tillman

Ulkona sataa. Lueskelin lehtiä, kävin varaosaliikkeessä ja urheiluliikkeessä ja odottelen inspiraatiota, jonka avulla saisin itseni tekemättömien töiden ääreen. Tunnen juuri nyt itseni vähän alavireiseksi.

Urheiluvälinekaupassa ei ollut ristin sielua. Kaikki urheilijat ilmeisesti jännittävät Kalevan Kisoja. Tossut vilkkuvat tällä kertaa Turussa. Sielläkin taitaa sataa.

Olen ihmetellyt tässä kahta asiaa. Tai oikeastaan kolmea. Mutta kaksi niistä askarruttaa minua ehkä eniten. Tai askarruttaa minua moni muukin asia.

Mutta eniten minua askarruttaa puheenjohtaja Kiviniemi, joka on siirtynyt Euroopan pelastajista nyt yllättäen pohtijan penkille ja miettii sitä, pitäisikö Euro-alue hajottaa kahteen osaan. Kreikkalaiset rakentelevat piikkilanka-aitaa Turkin rajalle. Kiviniemi taas miettii, pitäisikö meidän rakennella aitaa Kreikan rajalle.

En osaa sanoa. Olen hyvä opportunisti normaalisti ja satakuntalaiseen tapaan kykenen möläyttämään hyvinkin tarkoitushakuisia mielipiteitä, mutta tällä kertaa en oikein osaa sanoa. Puheenjohtaja Kiviniemi joutuu sangen tarkasti miettimään mielipiteitään tulevaisuudessa, sillä ne alkavat muistuttamaan jo kohta Timo Soinin vastaavia. Tämän enempää en uskalla sanoa, koska nykyään erimieltä oleminen tulkitaan helposti vihapuheeksi, enkä semmoista syntisäkkiä itselleni ota.

Varaosaliikkeen mies antoi minulle 3 mm kuusiokolo-avaimen ilmaiseksi. Hän sanoi, että semmoisesta ei hän viitsi hintaa ottaa ja jos sillä on minulle tähdellistä virkaa, niin ilo on hänen puolellaan. Lupasin keskittää ostokseni liikkeeseen ja levittää hyvää sanomaa.

Mutta yhtä kaikki. Kiviniemen ja varaosaliikkeen omistaja toimet ovat molemmat minulle käsittämättömiä.

Siinä oli kaksi asiaa, jotka minua mietityttävät. Kolmas on se, että blogin päiväkirjoituksiksi ei tunnu nyt loman lopussa löytyvän mitään säädyllistä ja hyvää aihetta. Keväällä suuressa työpaineessa kirjoituksia tuli samaan tahtiin kuin lehmältä kusta. Nyt on pakko rutistaa väkisin koneesta jotain kummallista lauanatai-angstia.

Olen vissiin menettänyt kesän aikana luovuuteni. Olen grillaillut, kaljoitellut, matkustellut, nukkunut pitkään, ajan prätkää ja tanssinut vanhoja paritansseja. Ne ovat varmasti vieneet luovuuteni. En ole käynyt yhdessäkään jokioopperassa, enkä kesäteatterissa. Olen lukenut loman aikana vain yhden kirjan. Olen käynyt monesti kirjastossa lainaamatta yhtään kirjaa. Ja kaiken kukkuraksi, olen ostanut kesän aikana yhden iltapäivälehden.

Olen ilmeisesti tuhonnut luovuuteni perussuomalaisella jurinalla ja pörinällä ja ärinällä. Voi paska !!!

On ryhdistäydyttävä. On keksittävä jotain positiivista ja virkistävää. Vaikka sitten väkisin.

No, minäpä yritän.

Olin siis Ahvenanmaalla. Edestakainen lauttalippu maksoi 30 euroa. Keskiviikkona poislähtöjonossa PAF – uhmapeliyhtiön nainen jakoi ilmaisia arpoja. Raaputin omani ja huomasin voittaneeni 50 euroa leikki rahaa heidän nettiraaputusarpoihinsa. Vain niihin arpoihin. Voitto ei kelpaisi mihinkään muuhun.

Kotona rekisteröidyin PAF –asiakkaaksi ja ryhdyin virtuaalisesti raaputtamaan arpojani. Niitä oli paljon. Sain arvoista voittoa 16 euroa, jonka jo pystyin siirtämään uudelle pelitililleni. Eilen sitten pelasin pokerissa itselleni uuden saldon, joka nyt on 31, 76 euroa.

Uhmapeliyhtiö on siis sponsoroinut minulle välillisesti Ahvenanmaan ensivisiitin. Tästä asiasta ja varaosaliikkeen ilmaisesta kuusiokoloavaimesta olen suunnattoman onnellinen ja ihastunut.

Mutta nyt ryhdyn puuhastelemaan jotain, josta ehkä pystyn väkisin vääntämään seuraavan kirjoituksen. Jospa se kirjoittaminen sieltä taas vähitellen putkahtaisi esille, niin kuin kauan kadoksissa ollut polkupyörällä ajo.

Mainokset