Entisten nuorten sävellahja – kansatieteellinen satiiri

by Michael Tillman

Entisten nuorten sävellahja saa verenpaineeni nousemaan. Se muistuttaa minua siitä, että olen varmasti hölmö ja altis muistelemaan menneitä kymmenen kerran, jos joku vain jaksaa kuunnella.

Pahinta on kuitenkin se, että ohjelmaan läpipäässeet soittajat ovat säännöllisesti niitä, joiden äänen on viski ja nortti värjänneet kähinäksi, joka onneksi peittää pahimmat nöyryytykset ja myötähäpeät.

Onneksi ohjelman naisjuontaja ei ole tekopirteä ja tekovitsikäs niin kuin se mies, joka on jäänyt ikuisesti vakosamettihousujen lumoihin.

Alkuviikon saaristolaisreissulla harrastimme muisteluksia 1970 – ja -80 luvuilta. Olimme kaikki tyytyväisiä, sillä muistelimme kaikki jutut samalla tavalla kuin ennenkin. Osasimme stoorit ulkoa. Kolmen päivän aikana saattoi jopa tulla joku uusikin juttu.

Entisten nuorten sävellahjassa soittajat kertovat kuluneita vanhoja juttujaan nyt suurelle yleisölle. Kommellus on ollut henkilökohtainen ja hauska aikoinaan Lappajärvellä vessantakapusikossa Peralle, Makelle, Stönölle, Lissulle ja Kassulle.

Edelleen se saattaa naurattaa asianomaisia.

Mutta kun se tarina kerrotaan 40 vuoden kuluttua koko Suomen kansalle, minä saan ihottuman ja pakenen ulos residenssistä. Vaimoni tietää asian ja hienotunteisesti kysyy , voiko hän soittaa kyseistä ohjelmaa matkaradiostamme. Minä sallin sen hänelle kernaasti, mutta itse en pysty kuuntelemaan näitä muistoja.

Tänään kaljabassojen ja eronneiden tupakoitsijoiden osuus soittajista on kauhistuttavan suuri. Monelle soittajalle tekisi hyvää, jos lapset kävisivät useammin kylässä ja soittaja keskittyisi nykyhetkeen ja omaan arkeensa. Tunnistan itse oireet. Voi olla, että jonain lauantaina, jolloin elämä värjää mieltäni violetilla sakura-liidulla, tartun minäkin käpälään ja kerron suorassa radio-ohjelmassa sen, mitä tein pikku-fiatin kaatuvilla etupenkeillä Harjavallassa , tanssipaikka Valtatie kakkosen parkkipaikalla erään Vammalasta kotoisin olevan Kristiinan kanssa, vuonna 1973.

Sinä Kristiina, nykyään noin 54 v, anteeksi, että en ole ottanut yhteyttä syksyn 1973 jälkeen. On ollut tässä kaikkea hässäkkää. Töitä ja juttuja. Toivottavasti sulla menee ihan hyvin. Toivottavasti sinun äänesi nykyään on kuulas ja kirkas, etkä ole polttanut sitä karrelle. Toivottavasti sinullakin menee niin hyvin, että sinun pieneen söpöön mieleesi ei koskaan tule soittaa ko. ohjelmaan ja avautua kaiken kansan kuullen.

Tämä minun avautumiseni riittänee meidän tapauksessamme. Laitetaan SPR – avustustilille hiljaa kymppi kumpikin ja annetaan niiden soittaa, joiden elämä on lauantaisin tyhjää ja ikävää.

Tuus

Tillman