Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: elokuu, 2011

Urapolun liukkaat kaarteet

Katoavat ammatit kismittävät tietenkin niitä, joiden alta menee työpaikka. Kismittävää on se, että entinen ammatti ei enää kelpaa mihinkään.

Tämän päivän uutisen jälkeen näyttää siltä, että paperimiehet ovat liittymässä linja-auto- liikenteen rahastajien ja kuorma-autoliikenteen apumiesten seuraan. Joku paperimies edelleen maassa on, mutta heidän määränsä vähenee huimaa vauhtia. Ammatti katoaa.

Aloittelin tänään 36 uuden opiskelijan kanssa 4 vuoden urakkaa. En hennonnut sanoa heille sitä, että 25 vuoden kuluttua nykyisistä ammateista on jäljellä suunnilleen kolmannes. En raaskinut kertoa heille, että he joutuvat hankkimaan keskimäärin 3 ammattia itselleen. En raaskinut kertoa sitäkään, että tämä heidän aloittamansa koulutus kantaa heitä suunnilleen siihen pisteeseen, jolloin heillä on pari 10 – vuotiasta lasta ja asuntolainaa jäljellä 130 000 euroa. Tai mikä se rahayksikkö nyt sitten 20 vuoden kuluttua sattuu olemaankin.

Paperimiehet ryhtyvät nyt sitten miettimään itselleen seuraava ammattia. Niitä ammatteja kyllä maailmassa piisaa, mutta Myllykoskella ei piisaa kovin monelle uudelle ammattilaiselle työtä.

Minä vähän kaunistelin teille äsken noita lukuja. Tosiasiassa jokainen nykynuori joutuu hankkimaan elämässään 3,5 ammattia. Sitä minä en tiedä, enkä osaa sanoa, mikä se semmoinen puoli-ammatti sitten on. Luultavasti joku puoliammattilainen. Tai puolisotilaallisen joukko-osaston kersanttti.

Nuorena ihmettelin naapurin miestä, joka oli revolverisorvaaja. Tuttavaperheen isä oli rikinpolttaja. Kolmas tuttu mies oli aarporaaja. Neljäs oli sahalla asettaja. Hänen tyttärestään tuli reikäkorttilävistäjä.

Ammattien muovautumiseen vaikuttaa moni asia. Lontoolainen taksi-tutkinto varmistaa sen, että tuleva kuljettaja osaa 22 000 katua. Muutamissa muissa maissa riittää, kun kuljettaja osaa käyttää navigaattoria.

Meillä saattaa olla hämärä aavistus siitä, mitä hääsuunnittelija tekee, mutta mitä ”key account manager” ja ”transfer pricing expert” oikeastaan tekevät?

Ja kuinka kauan heidän markkinansa ovat tuoreita ja vetäviä ? Koska heidän on vaihdettava uudelle urapolulle ?

Jos varmaa työmaata hakee itselleen, niin kauppiaita maailmassa on ollut aina. Muutama muukin ammatti tulee mieleen. Apostoli Matteus oli aikoinaan valinnut viisaasti tullimiehen ammatin, sillä se on hyvin kestänyt ajan hammasta. Luultavasti lääkärit ja papitkin voivat olla tullimiesten tavoin sangen huojentuneita ammatinvalnnoistaan, sillä näköpiirissä ei ole mitään hälyyttävää heidänkään kohdallaan.

Poliisi, vanginvartija, tuomari, opettaja ja sotilas voinevat myös olla tyynellä mielellä. Mutta kaikki te muut, olkaa valppaina. Joka 15. vuosi on syytä vaihtaa ammattia. Muuten joku järjestää teille paikan kilometritehtaalle ja omistajien osakkeille arvonnousua.

Tervetuloa uudet lukijat Leena Lumi ja Sedis ja monet muut. En edelleenkään näe teitä sivupalkissa, mutta olen huomannut muuta kautta, että uusia ihmisiä on lukijoiksi ilmestynyt. Toivottavasti viihdytte !
Mainokset

Suomen keskustan salainen ase

Muslimit iloitsevat tänään ja aloittavat monipäiväisen ramadanin päätösjuhlan. Myös keskisuomalaisissa kodeissa riemuitaan auringon laskusta aamuun asti. Mauri Pekkarinen ryhtyy haastamaan Paavo Väyrystä. Taikka sitten ei ryhdy. Maurin päätöksestä riippumatta aina löytyy riemuitsevia.

Hyviä perusteluja en nyt aamutuimaan keksi, mutta kieltäytyjien joukko on jo niin pitkä, että otaksun Maurin olevan paras jäljellä olevista. Harmi vain, että muissa puolueissa on niin paljon tunkua tuohon virkaan, ettemme pysty valitsemaan Mauria suoraa keskisuomalaisten satraappien voimin.

Vakavasti ottaen, minua ei niinkään olisi haluttanut nähdä sitä, miten lämpimät välit vaalitentissä olisi ollut Jäätteenmäellä ja marskin ritarin siskon pojalla. Enemmän minua ehkä huvittaisi nähdä se, miten ko. siskon poika kommentoi tällä kertaa Maurin tukkamuotia.

Mauri olisi hyvä presidentti.

Jos Mauri kieltäytyy, Väyrysen haastajaksi on laitettava tanssitähti Kaikkonen. Kaikkihan me muistamme sen, miten sitkeästi Suomen kansa äänesti Kaikkosen jatkoon kierros kierrokselta edellisessä Kaikkosen käymässä kisassa.

Silloin Suomen Keskusta saisi riehakkaan voiton esivaaleissa ja myös varsinaisessa vaalissa presidentin toimi palaisi taas Keskustan huomaan. Meillä olisi tanssiva presidentti, joka itsenäisyyspäivänä pyörittäisi vaimonsa ja suurlähettiläiden rouvat pyörryksiin

Ps. klo 17.00

Mauri on sitten kieltäytynyt. Nyt odotamme jännittyneinä Kaikkosen vastausta. Edessä on kihelmöivää jännitystä

Pyöreitä sanoja korsujen edustoilla ja käytävien reunoilla

Julkisen sanan neuvosto on antanut ohjeita sen suhteen, kuinka maassa on kirjoitettava asioista. Enää ei sovi vihata ketään, eikä osoitella myöskään. Erityisen paheksuttavaa on kirjoitella epämiellyttävästi ja osoitella valtaapitäviä ja heidän suojeluksessaan olevia sormella.

Varsinkaan huomenna julkistettavaa RKP- puolueen presidenttiehdokasta ei saa osoitella sormilla, eikä puhua hänen opillisista saavutuksistaan. Eipä sitten puhuta. On varmaankin kirjoitettava runo taikka pienoisnovelli, jotta taiteilijan vapaudella voi ilmaista itseään.

Edellisen kerran minua on ohjeistettu kirjoittamisessa vuonna 1977. Silloinen viestinnän opettajani, todellinen tähtisilmä, kaikkien eronneitten suomenkielen maisterien kuningatar, kielen temppelin jumalatar antoi minulle kiitettävän sisältöarvion essee-harjoitelmasta, mutta huomautti samalla minulle terävästi siitä, että essee ei yleensä ole minä – muodossa kirjoitettu kertomus kapakkaillasta ja sydänsuruista. Sellaiseen on lupa kuulemma vain Paasilinnan veljeksillä, jos heilläkään.

Ensimmäisellä kerralla sensuuri oli lähellä iskeä kirjalliseen tuotantooni kansakoulun toisella luokalla. Opettaja Aino käski meitä kirjoittamaan kertomuksen kuluneen kesän mieleenpainuvimmista kokemuksesta.

Minä kirjoitin lukukokemuksesta. Olin lukenut kesällä sotakirjan, jonka kirjoittaja oli Eino Luukkanen, sittemmin vakoilutuomion saanut hävittäjäsankari. Kirjan nimi oli : Hävittäjälentäjänä kahdessa sodassa.

Kirjoitelmani punaisena lankana noin viiden sivun ajan olivat suomalaiset ja neuvostoliittolaiset hävittäjä – ja pommituslentokoneet tarkkoine aseistus-tietoineen. Myös lukumäärät ja laivueet olivat ehdottomasti lähdeteoksen mukaisesti ilmoitettu. Kesänvietto-kertomukseni poiki puhelinsoiton kotiin.

Näyttääkin siltä, että tulevaisuudessa joudun kirjoittamaan viha- ja moittimiskirjoituksia itsestäni, jotta kukaan ulkopuolinen ei pääsisi pahoittamaan mieltään.

Jotenkin meinaan kuitenkin tasata henkisesti välini niiden piirien kanssa, jotka 40 vuotta sitten pilkkasivat kirkkoa, maaseutua, maanviljelijöitä, sotaveteraaneja ja konservatiivisia piirejä. En sano ääneen sitä, ketä nuo piirit olivat, mutta kierteellä saatan jonkun muistutuksen aina silloin tällöin laittaa liikkeelle.

Ja jos linnareissu tulee, niin onpahan kerrankin rehvakas olo kun tietää oikean asian puolesta kärsivänsä.

Saattaa tietenkin olla viisaampaa, jos todella tästä lähtien naamioisi kirjoituksensa taiteelliseksi työksi ja suojaisi itsensä sen vapauden avulla. Niin kauan kuin sitä vielä on.

Paavo Lipponen on muuten hyvin paljon veljeni näköinen. Mutta ei yhtään veljeni oloinen.

Eikö ollutkin kauniisti sanottu. Taiteellista tulkintaa tarvitsette, kun mietitte sitä, kenestä sanottiin kauniisti.

Sanojen synty

Olimme tuttavien vieraina heidän kesämökillään. Illan teemana olivat ravut ja niiden syöminen. Samalla jälleen kerran selvisi se etymologinen kytkös, josta olotila ” krapula” on saanut nimensä.

Kuin taivaan lahjana asiaan on sotkeutunut myös ministeri Räsänen, joka haluaa lööpin mukaan laimentaa kaupoissa tarjottavan juomisen. Juuri nyt asia ei minua suuresti kiinnosta, sillä viikon annos tuli nautittua kertaluontoisena jo eilen, edellisen viikon puolella. Eikä tapana ole pyhäpäivisin korjaussarjoja käyttää.

Jonkin sortin asiantuntijana korostan kuitenkin ministeri Räsäselle sitä, että jos esim. nykyinen Lapin Kulta laimennetaan 3,5 prosenttiin, se on sitten jo fucking close to water, niin kuin kansainvälinen maailma asiaa kommentoisi, jos joutuisi pakon eteen.

Ministerin sietäisi keskittyä johonkin tähdellisempään, sillä kansakunnalla on edessään tulevina vuosina vähän toisen luokan ongelmia.

Pikaisia lähtöjä yhdellä sun toisella

Pielaveden keihäänheittäjä jäi kotiin koska valinnat menivät lepikkoon. Valitus tehtiin. Valitettiin siitä, että minä kumminkin olen parempi kuin se toinen, joka sinne lähti.

Muistan lapsuudesta monta samankaltaista tarinaa. Usein kansakoulun takapihalla kiisteltiin siitä, kumpi on parempi. Silloin asialla oli oikein hyvä kriteeri ja funktio. Evoluution vuoksi on hyvä, jos nuoret miehet oppivat kamppailemaan siitä, kenen geenit jatkavat sukukuntaa ja kenestä tulee peräkamarin poika uunin pankolle.

Valitus meni läpi. Keihäsmies meinasi kuitenkin jäädä rannalle, sillä hänen passinsa oli irtolehtipainos. Piti saada nopeasti lentoasemalla miehelle hätäpassi.

Mies harjoittelee vuosia. Harjoittelee joka päivä, aamusta iltaan, jotta pääsee huipulle. Hän jättää ehkä opiskelunkin vähemmälle. Kaiken päämäärä on olla maailman paras kepin viskaaja.

Ja sitten karju hautoo kotonaan vanhaa repaleista passiaan. Ja ihmettelee, että ei saakeli, sitä on aamulla lähdettävä Koreaan. Missä mun passi on ? Tästä puuttuu sivuja…! Pitää vissiin lähteä hakemaan sukkia ja kalsareista kaupasta. Onko kukaan nähnyt sitä mustaa matkalaukkua ?

Valmistautumista viimeisen päälle. Ja sanomalehti kehtaa kirjoittaa asiasta isoilla kirjaimilla.

Urheiluveijari Kanerva epäilee, että hänen edustukselleen urheiluelimissä tuli toppi lahjonnan vuoksi. Tai paremminkin urheilutoimittajat epäilevät, että Qatarin sheikki olisi näissä asioissa Kanervaa näppärämpi. Muistaakseni kuitenkin Kanervan kohdalla kotimaassa ainakin epäillään, että hänelläkin olisi tietotaitoa näissä asioissa. Tosin saamapuolella.

Hiki tässä tuppaa pintaan kun urheilutekstiä kirjoittaa. Tosin, hiki tulee pintaan myös lehtiä lukiessa ja urheilutoimittajien lapsenuskoista kiimaa seuratessa.

Työpaikoilla nähdään tulevina viikkoina mielenkiintoisia hahmoja ja esiintymisiä. Jotkut ovat katsoneet yöllä kisoja Koreasta. Lähetykset alkavat jo ennen kolmea. Aamulähetys päättyy noin klo kahdeksan, joten työmaalla voi hyvin pistäytyä pariksi tunniksi kertaamaan tuloksia kavereiden kanssa, ennen kuin 5 tunnin päivälähetys alkaa kymmeneltä.

Tentti

Minulta kysyttiin tentissä syyllisyydestä. Ajattelin vastata, että kyllä, tunnen syyllisyyttä, koska en ole lukenut kunnolla, enkä luentosarjaa käynyt kuuntelemassa.

Toisessa kysymyksessä kysyttiin katumuksesta, tahallisesta katumuksesta ja vastuusta. Siihen vastasin, että kyllä kaduttaa. Huomasin samalla, että Etiikka, filosofia ja tämä muu möhnä ovatkin semmoinen nokkospensas, johon minun ei olis ollenkaan pitänyt laittaa päätäni.

Tahallisen katumuksen kohdalla kerroin vastauksessani papista, joka ei oikein osaa lohduttaa seurakuntalaista synnintunnossa ja katumuksessa. Niinpä pappi menee kapakkaan, juo päänsä täyteen ja viettää lopun yötä siihen, että etsii sylillisen lämpöä itselleen.

Sen jälkeen, tahallisen katumuksen syövereissä pappi tajuaa, millaista on aito katumus ja synnintunto. Tämän jälkeen hän osaa auttaa seurakuntalaisia paremmin asiassa.

Jos minä tästä tentistä läpi pääsen, voi käydä niin, että innostun tästä problematiikasta ja tästä oppiaineesta. Muussa tapauksessa taidan valita itselleni uuden sivuaineen. Vaikkapa geologian.

Kohtaaminen

Tänään Markus Kajo katsoi minua silmiin, mutta ei hymyillyt. Hän katsoi surumielisesti junan kaikkia ikkunoita. Minä en ollut se, jota hän Varkauteen odotti.

Minä jatkoin matkaani kohti Joen kaupunkia. Varkauteen jäivät kaikki hauskat ja iloiset jutut.

Mietin Heinävedelle asti, olisiko minun pitänyt heiluttaa hänelle. Luultavasti ei.

Luultavasti oli tarkoitettu niin, että Markus Kajo ei koskaan tule tietämään minusta yhtään mitään. Minä tiedän hänestä jotain, mutta hän ei edelleenkään minusta mitään. Ja niin lähellä olimme tänäänkin.

Kumpi sitten on asiasta onnellisempi. Luultavasti hän. Luultavasti hän pelastui tänään uudelta taakalta. Hän tietää sen, että tuo juna on täynnä ihmisiä, jotka tietävät hänet. Kauheaa olisi hänen kannaltaani, jos hän tuntisi hyvin koko junalastillisen

Heräämisiä

Naisopiskelija tuijotti minua koko päivän hymyttömänä ja ilmeettömänä. Hän seurasi luentoja, tekstaili välillä puhelimella, mutta kertaakaan en huomannut hänen kasvoillaan mitään tunteita. Hän tuijotti minua melkein 8 tuntia, melkein ilmeettömänä.

Lounaan jälkeen hän nukkui hetken silmät kiinni. Hän katseli eteensä jossain silmäluomiensa takana, mutta hänen päänsä oli pystyssä ja hänen ryhtinsä moitteeton. En nähnyt hänen silmiään puoleen tuntiin.

Puhuin, mutta mietin samalla, missä hän oli nyt käymässä ? Mitä kuvia hän juuri nyt katseli. Mietin, saanko minä edes hetkeksi horjutettua hänen kivikasvojaan. Olinko oikeutettu siihen ? Päätin että olin.

– Onko teillä kellään kotona kissaa ?

Nuoren naisen silmät rävähtivät teevadeiksi. Hänen kätensä nousi koti luokkahuoneen kattoa ja hänen silmissään oli äkkiä kiiltoa. Joku nuorimieskin nosti kätensä. Ajattelin, että voi paska, mihin tämäkin tuntematon polku johtaa.

– Kun silitätte kissaanne viikonloppuna kotona sylissänne, silittäkää hartaasti ja pitkään. Kun sitten koskette sormellanne kissanne nenänpäätä, välissä ponnahtaa kipinä, jossa jännitettä on 20000 volttia.

Sanoin kaikille yhteisesti, että kummallisinta siinä kaikessa on se, että kissa ei kuole. Se selviää. Silittäjäkin selviää. Kysyin kaikilta yhteisesti, miksi kumpikaan ei kuole.

Kaikki olivat jo hereillä, mutta kukaan ei halunnut vastata. Sanoi kaikille yhteisesti, että syy on se, että kissassanne ei ole tarpeeksi tehoa.

Poweria.

Ajattelin, että teatterikouluun sitä olisi pitänyt lähteä. Ajattelin, että tästä on nyt päästävä jotenkin horjuvaa aasinsiltaa myöden taas kovalle maalle.

Nuori nainen katsoi minuun herkeämättä seuraavan puolen tunnin ajan. En palannut kissaan enää. Puhuin vaihteeksi asiaa. Annoin kissan nyt kehrätä silityksen jäljiltä kuulijoiden mielikuvituksessa. Jäin sillanpieleen notkumaan ja annoin luokan ihmetellä aasia, joka höynäytti heidät hereille, mutta ei suostu jatkamaan.

Ajattelin, että seuraavalla tunnilla nainen ei uskalla ummistaa silmiään hetkeksikään Ja jos ummistaa, minä kysyn, onko kenelläkään mopoa, ja että kuinka voimakas kipinä mopon sytytystulpassa hyppää ?

Ja kuka sitä mopon sytytystulppaa hieroo.

Huomenna juttu on jo levinnyt nuorison keskuuteen. Arvaan, että huomenna narsistiset tunteeni taas tanssivat fokstrottia, kun lounaalla huomaan nuorison tuijottavan ruokalassa itseäni ja supisevan toisilleen.

Voi olla, että muutaman viikon taas jaksavat.

Väsynyt mies

Pääministeri oli iltauutisissa väsyneen näköinen. Häen ihonsa kiilsi rasvaisena, silmät lurpahteliva ja hän selitti asioita jotenkin hauraasti ja haavoittuvasti . Naiset sanoivat miesten näyttäneen sellaisilta keväällä 1940 kun palasivat reissusta. Vastuu ja taistelu väsyttää ketä tahansa.

Väsyneeltä näyttää yksi jos toinenkin julkisuuden henkilö. Oppositioon kuuluvat ovat väsyneitä omissa piilopaikoissaan. Hallitsevat joutuvat olemaan sitä parrasvaloissa.

Minä olen väsynyt siksi, että heräsin yöllä klo 3.15, enkä sen jälkeen nukkunut enää yhtään. Vaikka minulla ei olekaan poliittista vastuuta teidän asioitanne, saatan silti alitajuisesti kantaa kollektiivistä pahaa oloa talouselämän kurjuudesta. Moni muukin näyttää kantava. Lehdet ja komenttilaatikot ovat täynnä huutoa ja kauhua.

Useimmilla meistä ei ole juurikaan keinoja käsittää ympärillämme tapahtuvaa mullistusta. Perhosen siivet ovat joskus lyöneet yhteen jossain talouselämän syövereissä , jossain kaukaisuudessa, ja sen jälkeen tapahtumien ketju on lähtenyt liikkeelle. Osakemarkkinoita hallitsevat osto- ja myyntirobotit toimivat ohjelmiensa mukaisesti.

Väkivalta, kaaos ja kivääri ovat viime viikkoina olleet kaikkein konkreettisemmat välineet itsesäätelyyn ja muutoksen hakemiseen. Eurooppa ei vielä ole likeissä, mutta kynsitulet palavat jo kaikkialla. Tunisialaisen hedelmäkauppiaan jälkeen tulee uusia ja uusia toimijoita.

Tällä kertaa Thermopylaissa ovat nämä väsyneet poliitikot rinta rinnan taistelemassa päälle vyöryviä kreikkalaisvelkoja vastaan. Odotan kiinnostuneena sitä, kuka tällä kertaa laitetaan juoksemaan vuorten yli EKP:n keskuskonttoriin viestiä viemään.

Kannattaako lopettaa työnteko ?

Residenssin seinälle on päätynyt oheinen taideteos. Alkuperäinen signeeraus on maalattu oikeasta reunasta yli ja joku humanteri on sutaissut vasempaan reunaan omansa.

Nimestä ei oikein saa selvää. Kaikki mieleen tulevat ehdokkaat ovat tuntemattomia matrikkeleille, joten ehkä seuraavaksi ryhdyn kyttäämään ilmoituksia siitä, koska Wenzel Hagelstam liikkuu täällä päin arvioimassa massojen hänelle kiikuttamaa taidetta. Menen oitis häneltä kysymään, että paljonko ?

Wenzeliä odotellessa otan mielelläni vastaan myös lukijoiden avun. Luultavasti kyse on taas jostakin kuuluisasta pihtiputaalaisesta merimaalarista ja hänen unohdetusta ” välityöstään”

Kuvat suurenevat vähän klikkaamalla