Kävin mustikassa

by Michael Tillman

Melkein……

,…….. mutta en mahtunut sisälle. Hah ja hah … Jos olisin väsyneempi, nauraisin hysteerisesti, mutta kun en ole, toivon, että tämä riittää aloitukseksi. Metsässä ei näkynyt etnisesti erottuvia marjamiehiä, joten en pystynyt suhtautumaan heihin mitenkään. En nähnyt karhujakaan, sillä yskin ja laulelin isojen poikien lauluja huonolla nuotilla, mutta sitäkin kuuluvammin.

Olen siis harrastanut hyötyliikuntaa, josta siunaantui hyötyä kaiken lisäksi mustikoiden muodossa. Olen sen lisäksi tietenkin pyöräilyt uudella leikkalullani. Sen 27 vaihteesta olen nyt kolmen päivän aikana kokeillut jo yhdeksää. Perse on edelleen ehjä. Se ei siis ole verillä, eikä myöskään ruvella. Siitä suurkiitos satulalle.

Olen myös joukkotuhonnut muurahaisia. Minulla ei ole mitään erityistä muurahaisia vastaan. Minun puolestani ne saisivat olla olemassa ja asustella ihan vapaasti residenssin ympärillä. Olen kuitenkin joutunut ulkopuolisen tahon toimesta suggeroiduksi. Niinpä olen kaatanut sen tahon vaatimuksesta yhdyskunnan niskaan myrkkyä.

Olen puuhastellut koko päivän maanisesti asioita siinä määrin, että en ole ehtinyt edes laittaa ruokaa. Olen vähän ahdistunut siitä, että viimeinen lomaviikko lähtee käyntiin.

Olen vähän ahdistunut huomisesta päivästä ja ensi viikon riittävyydestä. Toisaalta, moni asia näyttää tänään loksahtaneen paikoilleen. Olen sopinut ensimmäisestä maastopyöräreissusta. Olen viettänyt lähes liihihydraatti-vapaan päivän. Olen syönyt vain pari palaa leipää, enkä ole juonut yhtään olutta.

No, merkinnät luultavasti selkenevät, kunhan tämä loma loppuu. Ajatukseni, ajatteluni ja olemukseni ovat kaikki olleet lomalla. Siksi tällaisena viikonloppuna en pysty muuta kuin ihmettelemään. Olenkohan minä keskustakristitty vai äärikristitty ? Ja jos olen, niin kumman äären kristitty olen ?

Lehdet ovat olleet sitä mieltä viikonloppuna, että äärikristillisyys ei ole kovin hyvä idea ihmiselle. Keskustakristillisyys ilmeisesti sitten on ?

Siitä onkin jo miesmuisti, kun media on viimeksi vannonut keskustakristillisyyden puolesta, tai ylipäätä minkään keskusta-etuliitteen puolesta. Taikka yleensä kristillisyyden.

Hannu Takkula näyttää kuitenkin tässäkin asiassa osoittaneen räyhäkkää pohjoispohjalaista jukuripäisyyttä ja päässeen pitkästä aikaa julkisuuteen. Hän se on meneisyydessä sanonut laittamattomasti ja nyt sitten päässyt julkisuuteen sillä.

Taidan iltarukouksessani tänään tavallista pitempään pohdiskella asioita. Siellä niitä voi kertoa vähän vapaammin kuin täällä blogissa.

Pakko kohta taas pitää taukoa kirjoittelemisessa. Nämä tekstit tulevat tosi huonoiksi ja mauttomiksi.

Advertisements