Potkua elämään

by Michael Tillman

Tajunnan laajentaminen ja uusien näköalojen hankkiminen on aina kiehtonut ihmistä. On ihmeellistä päästä uuteen olomuotoon ja saada pikkuvarpaat paukahtamaan kierremakaroneiksi. Kaikki mikä sotkee pään, on upeaa. Nykyään se tie vie ihmisen viinakauppaan. Ammoisina aikoina shamaani napsi sieniä taidolla ja kokemuksella ja puhui kieliä, joita kuulijat eivät tienneet olevan olemassakaan. Muille se ei juurikaan ollut luvallista.

Lentokone keksittiin joskus 110 vuotta sitten. Isäni sanoi sodan jälkeen uhranneensa suuren summan rahaa päästäkseen yleisölennätykselle kaksipaikkaisella suksikoneella, joka oli yllättäen laskeutunut järvelle. Hän oli päässyt toiseen olotilaan keksinnöllä, jonka ikä oli vain 45 vuotta.

Minä harrastin DX- kuuntelua. Radion avulla pääsi tuhansien kilometrien päähän. Yön pimeydessä saatoit kuunnella asioita, joita koskaan ei Suomen Yleisradiossa kerrottu kenellekään. Radio Luxenbourgh soitti musiikkia, jota ei saanut käsiinsä vaikka olisi itkenyt. Kidekone toi Moskovan julistajat 2 markalla korviin.

Oli muukin menetelmä päästä kokemaan kovia säväreitä ja toisia paikkakuntia. Jos ryhdyit urheilijaksi, saatoit saada mainetta ja pääsit liikkumaan omilla voimillasi vaikka mihin.

Ihmisen halu säväreihin on loppumaton. Minä ryhdyin radioamatööriksi ja rakensin ensimmäisen pakettiradiomodeemin samaan aikaan kun Nokia teki ensimmäiset raahattavat puhelimensa. Siihen aikaan Nokia lupasi palkata jokaisen radioamatöörin töihin, vaikka kansakoulu olisi käyty väärin päin ja vain uinnista olisi maisterin paperit. Saloran ARP oli jo niin etevä peli, että sitä modifioimalla saattoi päästä kahdelle metrille. Sitten puhuin 70 sentin aallonpituudella Puolaan. Luulin, että kaikki on nyt siinä.

Sitten tuli Internet ja aikuisuus. Nyt mieleni on siinä vaiheessa, että seuraavan loikkauksen ottaminen vaatii jo kynttilöitä ja väärinpäin maahan haudattuja hautaristejä. Tai sitten on palattava 2000 vuotta taaksepäin, poimittava kärpässientä ja ryhdyttävä uranuurtajaksi henkiyhteyksien alalla.

Yleisölennätys… onkohan niitä enää. Kaikki ovat olleet lentokoneessa jo kyllästymiseen asti. Nyt on muodikasta ostaa oma kone ja lentää omilla käsillä. Siitäkin saa säväreitä, kun alastulo on aina varmaa, mutta tulotapa epävarma.

Sanovat, että urheilijat saavat endorfinihormoonia kun hikoilevat. sanovat, että urheileminen on kivaa ja se on terveellistä ja tuo ihmiselle lopullisen onnen. Ainakin se tuo mukanaan monen sorttista vaivaa.

Tänään radiossa oli puhelinlangat-kauheudessa soittaja, joka toivoi Teuvo Oinasta, koska Teuvo on niin ihana. Bändärirouva oli kiertänyt Teuvon perässä maata niin, että sinikantiseen vihkoon oli kertynyt tarkat tiedot yli 1000 keikasta, jolla rouva oli ollut mukana, epäilemättä eturivissä. Rouva ei ollut saanut kuitenkaan herkusta tarpeekseen, sillä lisää piti vain saada kuulla radiosta ja samalla rouva selosti meille kaikille Teuvo Oinaksen tämän viikon kaikki keikkapaikat.

No on minullakin Anne Mattilan ja Suvi Teräsniskan nimmarit , annettuna valokuvan pintaan suurella rakkaudella, Tillmannille. Mutta ne ovat kyllä sitten ainoat.

Sävärit eivät vain ota Teuvo Oinas – rouvalta loppuakseen. Rouva kiertää ja kiertää ja kiertää.

Juhani Aho hurahti perhokalastukseen. Siitäkin on kokemuksia. Jouduin lopettamaan, kun en saanut sinikantiseen vihkooni yhtään taimenta. En ole saamamies.

Yhdellä työkaverilla on 1000 kuulakärkikynää. En tiedä, ehtiikö hän koskaan kirjoittaa kaikilla niillä mitään. Minä en juuri kuulakärkikyniä enää käytä.

Nuoruudessani keräilin Alkoholiliikkeen myymälöitä. Muistatte, että niitä oli ennen harvassa. Apuna minulla oli Alkon hinnasto, jonka perälle Alko oli ystävällisesti luetteloinut kaikki myymälänsä. Joka kerta kun vierailin uudessa myymälässä, viivasin sen listasta yli.

Juuri kun olin saamassa kokoelmani hyvään kuntoon, valtiovalta repäisi alkoholipolitiikassa esille uuden lehden ja antoi luvan perustaa myymälöitä Kustaviin, Nivalaan, Hikiälle, Tuuriin ja Merikarvialle. Minun listani muuttui naurettavaksi.

Sitten keräilin single malt – viskipulloja. Sitten menin naimisiin. Sekin hyvä harrastus piti jättää.

Lintuja ja autojen rekisterinumeroita en aio ryhtyä keräilemään. Olen ajatellut ryhtyä keräilemään hautausmaita. Kuvassa on Nivalan sankarihautausmaa. Pohjalaispitäjässä on ollut vähän tykistönmiehiä ja paljon etulinjaan laitettuja.

Mainokset