Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: kesäkuu, 2011

>Miksi en voi kommentoida enää ketään ?

>Jos yritän , tämä alusta heittää minut anonyymiksi.

Haluaisin omalla nimimerkillänikin kommentoida teitä.

En muka ole kirjautunut sisään, ja sitten vaikka kirjaudunkin, blogger ei tunnista minua.

Neuvokaa minua.

Muuten taidan lopettaa tämän ja siirtyä taas pöytälaatikko – linjalle.

Mainokset

>Rukous

>Ajattelin reissullani, että olisi hyvä, jos opetusministeriksi nimitettäisiin demari. Silloin voisi olla mahdollista, että opetus- asioita taas ajateltaisi järjellä, eikä kokoomuksen ei – ylioppilaan katkeruudella. paras opetusministeri teitenkin olisi ollut Teuvo Hakkarainen ( 8 v peruskoulua) , mutta kun se ei nyt ollut kertakaikkiaan mahdollista, niin olkoon se sitten demari.

Ministeriksi tuli Jukka Gustafson. Pieni toivomus Taivaan Isälle. Jos kerran toiveet täyteetään näin tunnollisesti, niin tulevaisuudessa voisi ihan vähän leväperäisempikin olla. Muuten otan änkyrä- Gustafsonin valinnan itselleni pienenä niskasta tukistuksena. Taivaan Isän ei ihan näin tunnollinen tarvitse olla tulevaisuudessa.

Meinaan, pienempikin innokkuus riitaisi, sanoi jo aikoinaan alikersantti Lahtinen Yrjö, Tampereelta hänkin.

Yritän auttaa vaimoani, lupauduin jo uudeksi tutor- opettajaksi ja lupaan vaikka mitä, jos Taivaan Isä ei vuörytä enempää minulle demarisympatian hedelmiä.

Hänelle jäi varastoo tosin Liisa Jaakonsaari. Yritän olla siististi. Liisalle ei varmaan keskitä mitään kovin näkyvää. Eihän ?

>Mistä näitä sikiää ?

>

Kyllä ihminen on hölmö. Varsinkin sosiaalidemokraatti. Mutta myös minä olen suuri hölmö. Suurena erotuksena on se, että minä pystyn illan aikana virheeni korjaamaan.

Sössein aamutuimaan läppärini kanssa niin totaalisesti, että edes korkeakoulun atk- vastaava ei saanut tehtyä koneelle mitään. Joudun nyt illalla tyhjentämään arvokkaan tietomassan koneesta ja formatoimaan ja täyttämään se kokonaan uudelleen.

Sosiaalidemokraateilla ei taida sitä mahdollisuutta olla.

Viikon aikana matkoillani olen viihdyttänyt itseäni radion uutisilla. Hallitusohjelmaa synnytetään kovalla ähinällä. Hallitusvesi on jo tullut ulos ja suuri osa hallitusnapanuoraakin roikkuu jo säätytalon ikkunasta ulkona.

Mutta alvin kohoaminen on onnistuttu estämään. Sen sijaan demokraattiset voimat haluavat veroa lisää kaljalle, tupakalle, viinalle ja muulle sellaiselle. Kun kuulin virka-auton hytissä tästä, olin pakotettu päästämään suustani riemun kiljahduksia.

Opettajana voin tuudittaa seuraajani siihen tietoon, että tyhmyys ei katoa maailmasta mihinkään. Etenkin demokraattiset voimat ovat aina ja ikuisesti mukana pluutonassa, joka vetäytyy kohden Tamperetta ja silti uskoo voittoon.

Demokraattisen voimien kannattajat ja äänestäjät saavat nyt sitten vapaasti sauhutella ja tupakoida ja pelastaa maata. Kyllä nyt sattui ikävästi päätös omaan nilkkaan. Me muut voimme vierestä naureskella ja säädellä omaa verotustamme.

Mukavaa oli myöskin huomata se, että tyhmyyttä ja kykenemättömyyttä on muutenkin säätytalossa liikkeellä. Hallitusohjelmassa päätöksiä tehdään vain yhtä vuotta kohden ja seuraavien kolmen vuoden päätökset toivotaan tehtäväksi hämähäkkimiehen, lepakkomiehen, kissanaisen, lumikin tai joulupukin toimesta.

Mutta hölmöin kaikista on solisaliraatti. Ja vasemmistoliitto. Me muut voimme lakata polttamasta ja juomasta. Ja jos emme lakkaa, ainakin meidän tuloistamme tuo puuhastelu vie kohtuullisen vähän rahaa.

Minä jännitän uuden opetusministerin nimeä. Toivottavasti se henkilö on solisaliraatti. Silloin meille aukeaisi taivas. Silloin kaikki sivistystoimi keskitettäisi asutuskeskuksiin ja hallinnonala kylpisi rahassa. Koko pitkän urani varrella erityisen aurinkoisia aikoja ovat olleet ne, jolloin SDP- opetusministeri on syytänyt rahaa pitkin opetuksen sarkaa. Opetushenkilökunta on päässyt seminaareihin ja koulutukseen, aloituspaikkoja on lisätty ja kansainvälisyyttä ovat sankat opettajajoukot päässeet viemään pitkin maailmaa.

Voi, kuinka minä jännitän demokraattisen ministerin puolesta. Voiko olla mitään hehkeämpää kuin naispuolinen sosdem. -opetusministeri juhannusviikolla punaisessa minihameessa. Voiko korvissa soida mikään kauniimmin kuin hänen stay-up sukkiensa suhina punaisen hamosen alla ?

Koko opetussektori odottaa kitalaki kuivana, katkonaisesti hengittäen.

Hallitusohjelmassa on muutakin mukavaa, joka osuus SAK- kenttään kuin miljoona volttia. Kateus ja ahneus sokaisevat päättäjiä. Tulee vielä käymään niin, että ay- ihmisiltä ulosmitataan suuret summat pois, ja tuskin kukaan huomaa asiaa. Palaan ehkä asiaa myöhemmin, jahkaa konkreettinen ohjelma esitetään.

Nyt menen residenssiin velvoitetöihin. Lankomies ( ei SDP) on tulossa kylään perheensä ja koiransa ( Bichon frisé) kanssa. Tämä marsalkka Mannerheimin karvalakkia muistuttava eläin toivon mukaan ei pissi sisälle, eikä muutenkaan käyttäydy erityisen sosiaalidemokraattisesti.

Vieraiden mentyä palaan taas tänne. Sitä odotellessa, olkaa niin kilttejä, pitäkää peukkuja demokraattisen opetusministerin puolesta. Seuraavalla kerralla kirjoitan Suomen Keskustan arvotyhjiöstä. Siitäkin asiasta on runsaasti todisteita lähimenneisyydestä.

>Kummallisia asioita

>Näin äsken televisiossa järkevän ihmisen. En luullut heitä enää olevan. Upeinta oli tietenkin se, että hän oli nainen.

Muutenkin pohjoisen hiihtokeskus yllättää ujon miehen. Poroja kävelee ulkona, on lämmintä ja huoneiston sauna on kuuma.
Pitäisi ilmeisesti liikkua enemmän ja useammin.
Nainen puhui kirjallisuudesta. Ensimmäisen kerran elämässäni katselin hotellihuoneen televisiota haavi auki. Elän toivossa, että kyse ei ollut maksullisesta kanavasta.
Minä rakastan tyhjiä hiihtokeskuksia. Sodoma ja Gomora ovat nyt poissa, jossain etelän asutuskeskuksissa. Täällä on jäljellä vain paheellinen tunnelma ja huoneissa viipyvä talviöiden irstaus.
Näin kumminkin yhden kaljun bisnesmiehen, joka talutti pihalla äsken tummaa afro-naista. Porot ja minä katsoimme pitkään, mutta he olivat tottuneet tuijotuksiin. Naisen farkut oli ostettu tuhansia kilometrejä Rovaniemen alapuolelta.
Huomenna menen Sodankylään. Olen siellä kuin kala vedessä, sillä siellä on muitakin uuden aallon miehiä. Elokuvia selitetään ja niistä jutellaan. Yritän lähestyä huomenna asioita kirjallisuuden pohjalta.
Yritän nyt nukkua. Unissani seikkailee taatusti Mirjam Kuosmanen ja valkea poro. Toivottavasti en heitä keihästäni usessa huoneen taulutelkkariin. Siinä hupenisivat päivärahat.

>Ahdistavaa menoa kaikkialla

>

Mie lähden aamulla taas reissuun. Mie ajan viikon aikana muutama tuhat kilometriä ja kuuntelen, joko Urpilainen on saanut Kataisen höynäytettyä oikein kunnolla ja rikkaiden rahat jaetaan hallitusohjelmassa kaikkien kesken. Tuolla konstilla saatiin massat liikkeelle 1918. Vasemmisto on hienovaraisemmin koettanut samaa kaavaa myöhemminkin. Usein on vastassa ollut kuitenkin järkimies. Nyt en ole ollenkaan varma asiasta. Pankkivero olkoon mittarimme. Jos se tulee, tilanne on karannut päättäjien ymmärryksestä ja hallinnasta. Jos siotä ei tule, joudumme odottamaan seuraavaa suurta munausta.

Erityisen kiinnostuneena ja ilolla odotan sitä , mihin hätäkeskukset sijoitetaan seuraavaksi.

Suurin kiinnostukseni on kuitenkin siinä, että aika kuluisi nopeasti ja pääsisimme näkemään persu-edustajat oikeissa eduskuntatöissä. Minua erityisesti naurattaa se, että Keskusta pääsee nyt oikein läheltä vahtimaan ja seuraamaan vihollisensa toimintaa. Parempi olisi ehkä ollut se, että olisi yritetty hoitaa valtakunnan asioita. Mahtaa siinä olla sopuisaa ja mukavaa suunnitella yhteistä oppositiopolitiikka. Sekopäisen ja osittaina koulujakäymättömän köyhälistöaatelisten kanssa, jotka kaiken lisäksi avoimesti vihaavat Keskustaa.

Joka ainoa muu puolue on neuvottelemassa maa asioista. Pohjalainen ylpeys joutuu nyt niittämään katkeraa juolavehnää.

Näitä nykyisiä päättäjiä seuratessa muistuu mieleen kurssi, jossa opetettiin satiirin, ironian, pilkan ja ivan eroja ja hyötykäyttöä. Nykypäättäjien olisi hyödyllistä käydä se kurssi. Sen käytyään kukin päättäjä ja silmäätekevä saatatisi olla ainakin varma siitä, koska kehutaan.

Maailma on mennyt muutenkin kummalliseksi. IMF – konttorin koneisiin on murtauduttu. Epäilen, että tuskinpa kiinnostuksen kohteena ovat olleet edellisen pääjohtajan seksiä tihkuvat kirjeet ja kuvat. Luultavasti jotain sellaista haettiin, jota lähiviikkoina voidaan hallitusti vuotaa julkisuuteen, sillä seurauksella, että eurooppalainen korttitalo alkaa viimeisen huojuntansa.

Viihdekeskus Flamingossa ulkomaista alkuperää olevat urheilijanuorukaiset ovat laittaneet talon remonttiin.

Junaliikenne taas sujuu normaalisti, eli siis takkuaa, seuraavien kuukausien aikana. Joku on vandalisoinut hätäjärjestelmää.

Melkein joka kaupungissa on tapettu ihminen. Osa on kuollut omaa hölmöyttään. Kuopion Petosella 14 vuotias tyttö on saanut pistoolin luodista sääreensä.

Pikkupimu voisi päästä realitysarjan päähahmoksi, mikäli kuopiolaiset tulisivat viimeinkin järkiinsä ja ryhtyisivät filmaamaan Petosesta omaa ohjelmaa. Lehtitietojen perusteella käsikirjoitus on helppo tehdä, sillä joka viikko näyttää tapahtuvan ja sattuvan siinä kaupunginosassa. Taidanpa kesällä käydä katsomassa, minkä sortin mörrimöykkyjä siellä asustaa.

Residenssiin saapui männä viikolla joku lomasuomi – aviisi, jossa oli lueteltu kaikki Suomen kusiaispesässä –istumisen festivaalit. Synkeää luettavaa. Petosen kaupunginosa sambakarnevaaleista ei puhuttu mitään. Eipä siellä puhuttu Jämsänkosken Puistolan pihagrilli – riehastakaan.

Monella suomalaisella kaupungilla on värikkäitä kaupunginosia, joiden syntisen karheaa imagoa voisi ihan hyvin hyödyntää nykyistä enemmän. Pienellä vaivalla voisi saada aikaan maireat redneck – festivaalit. Monessa hulttiolähiössä ei tuottaisi mitään vaikeuttaa saada aikaan itse asiassa koko kesän mittaisia tapahtumia, jotka hiljenisivät vasta silloin kun auratraktorit aloittavat penkkatyöt.

Jyväskylän on kyllä kannattaisi tässä asiassa vähän terhakoitua. Pupuhudassa ei vissiin ole kuukauteen tapettu ketään.

Kylläpä helpotti. Tämän enempää en tohdi paskaa viskoa päättäjien päälle ja pahaa oloani purkaa. Voitte vapaasti leikata niin typerästi kun vain osaatte. Asuntolaina on maksettu pois. Lapsilisiä ei ole saatu moneen vuoteen. Pääomatuloja ei juurikaan ole. Kesämökkiä ei ole. Tapetit laitan itse seiniin.

Teidän täsmäohjuksenne menee nyt minun suhteeni ohi oikealta ja vasemmalta.

>Luottamuksellista grillausta

> Grillasin helteessä joukoille poliittisesti maukasta porsasta. Hiilloksen tein pihalta kaatamistani terijoensalavista. Ne paloivat hyvin ja niistä tuli upea hehku.

Poliittisen sekasorron aikakautena on hyvä muistaan, että Terijoki tuo mieleemme ihanat tuoksut. Kantaäitini ja – isäni ovat juuri nyt siellä ilmastoidussa bussissa. Kannaksen helle on varmasti samaa luokkaa kuin kesällä 1939.

Pihalla on terijokelaista polttopuuta vielä melkoinen kasa. Taidan kaupitella sen paikallisille kommunisteille. Heitä on niin vähän jäljellä, että pitänee laittaa ilmoitus paikallisen Siwan seinään taikka pitää viidakkorumpu kumisemaan.

Puu ei räisky, se on kevyttä ja kaunista, ja se palaa loppuun nopeasti. Se on ominaisuuksiltaan lähellä demarien Eu- mielipiteitä.

Kuvassa on mummolani Kannaksella kesällä 1942. Uutta pirttiä on saatu jo pystyyn ja usko tulevaisuuteen on vahvaa. Ihminen luottaa loputtomiin oikeudenmukaisuuteen ja oman onnensa saamiseen.

>Karavaanarit, – aina tiellä !

>

Katsoin sattumalta männä viikolla hetken televisiosta ohjelmaan, jossa ympäriinsä tatuoitu nainen meni helluntailaisten toimintakeskukseen kahden nuoren naisen kanssa. Minulle ei oikien selvinnyt se, mikä ohjelman idea on ?

Samassa ohjelmassa oli myös humalaisia ihmisiä jonkin sortin venelautalla.

Hassu ohjelma. Hyvin helposti katsoja sai sellaisen käsityksen, että karavaanarit ovat persuja tai demareita, joiden neljä välivuotta kuluvat stetson – hattu päässä leirintäalueilla ja maantientukkona.

Minähän olen tietenkin rahaton tyhjäntoimittaja, jonka auto ei jaksaisi vetää minkään sortin asuntovaunua. Minun ainoa vaihtoehtoni onkin siirtyä katsomon puolelle ja irvistellä.

Matkalaisten alakulttuuri minua kiinnostaa. Karavaanarialueiden reviirit ovat tarkkoja ja vaunujen etupihat omistajiensa vartioimia. Erottumisen keinot ja välineet ovat vähäisiä, mutta niitä innolla käytetään ja niistä pidetään tarkasti huolta.

Karavaanarit taitavat olla myös vähän tiukkapipoja. Takavuosina he järjestivät toimintansa vilkastuttamiseksi kampanjan, jonka eräänä osana oli slogan –kilpailu.

Opetuksessa oli samaan aikaan meneillään luovuus- ja innovointi- kurssi, joten nuorison kanssa päätimme osallistua slogan- kisaan. Jauhoimme luovuusharjoituksilla ja tekniikoilla kymmeniä hyviä ehdotuksia, joista kovan karsinnan jälkeen päätimme lähettää kilpailuun tämän kirjoituksen otsikossa olevan lauseen.

Emme voittaneet kisaa. Emme saaneet edes kunniamainintaa.

Ps.

Kuvassa oivallinen ja värikäs vetoauto helteiselle matkailuvaunu – turneelle.

>Naaraan kanssa uimassa

>

Tänään on olutseuran kuukausikokous. Kerrankin voisi sanoa Runebergia mukaillen, että se päivä tiesi paikkansa. Tuskin koskaan on kuukauden toinen torstai osunut näin oluiselle kelille.

Vaimo kysyi, meinaanko minä mennä kokoukseen ?

Sanoin, että en minä mikään Jutta Urpilainen ole, piru vie. En minä osaa sanoa. Mukava olisi mennä, mutta jos sinä annat minulle luvan, saatan jopa olla menemättä, sillä se meneminen ei tunnu miltään, ennen kuin sinä olet vastaan. Silloin minä menen ehdottomasti kokoukseen.

Olin syntymäkodissa nukkumassa tutussa vinttikamarissa. Illalla kävin savusaunassa ja uimassa pienessä lammessa. Mukana uimareissulla minulla oli naaras, joka ei juuri minua pelännyt ja melskasi lammessa sielunsa kyllyydestä. Savusaunaan en häntä saanut, mutta muuten meillä oli kivaa.

Isäni sanoi, että se naaras tukkasotka on ihan yhtä huikentelevainen, vaikka hän menee uimaan lammikkoon. Ilmeisesti minussa ja isässäni on jotain salattua vetovoimaa, kun höyheniin pukeutuneet nuoret naiset niin kovasti seurassamme viihtyvät.

Puhuin murretta ja ostin Raumalta mansikoita. Join virolaista olutta ja kuuntelin vanhoja tarinoita. Sanalla sanoen, kävin onnelassa. Vaatteeni tuoksuvat vieläkin suolaiselta merituulelta.

Kuvassa savusauna ja lammikko. Naarasta en saanut kuviin.

>Komboloi and mister Panos

>

Sain tänään lahjaksi oikean ja aidon komboloin. Ikääntymisessä on se hyvä puoli, että mitä pidemmälle elää, sitä paremmalta lahjat tuntuvat. Sain paidan , komboloin ja heittouistimen eli virvelin.

Tästä eteenpäin harjoittelenkin kaiket illat upeita komboloi – temppuja. Ja virvelöin haukia. Komboloin ansiosta minulle on selvinnyt sekin, miksi Kreikan kansantalous junnaa paikallaan. Se johtuu siitä, että miehet leikkivät kaiket päivät tällä vehkeellä.

Videossa Mr. Panos kertoo komboloista ja elämänmenostaan tarkemmin.

>Kohtaamisia

>

Tänään kaikki maistuu vähän äitelältä. On nimittäin perinteinen perunanistutuspäivä. Se asia saa joka vuosi tämän päivän maistumaan tärkkelykseltä.

Tänään, Kustaan päivänä, onnittelemme tietenkin Kalle – Kustaa Korkkia, joka niin taitamattomasti muniansa sorkki, että munat menivät rikki. Itkuhan siitä syntyi.

Ruotsalainen Kalle – Kustaa ei itke, vaikka ilmeisesti on harrastanut jotain vilunki – peliä muniensa kanssa. Lehdet ovat asiasta informoineen, sikälis kun palstatilaa on muilta uutisilta jäänyt.

Lehdet ovat uutisoineet lööppien tasolla sitä, että Kuningatar on aikomassa nyt Kalle- Kustaan törttöilyt kostaa. Rohkenen hieman harrastaa ajatusleikkiä.

Silvia ottaa Tukholmassa itselleen perjantai-iltana kumijalan ja suhauttaa eliittiravintolaan. Siellä hän kikattaa itseensä ensin puolitusinaa Martiini- juomaa ja ryhtyy sitten kähmimään 25 vuotiaita nuoria miehiä.

Lopulta matkaan lähtee jääkiekkoilijan näköinen ja jääkiekkoilijan käytöstavat omaava nuorimies.

Aamu- neljältä pariskunta johkaantuu sitten kuninkaanlinnan hevostalleille piukkaamaan hevosten heinävaraston heinäpinkkaa. Meteli on niin hirmuinen, että ruotsalainen eläinsuojeluyhdistys äänittää riemun kiljahdukset ja nostaa kuningatarta ja joutopoikaa vastaan syytteen eläinten mielenterveyden turmelemisesta.

Juttu menee oikeuteen ja sillä lailla sitten Silvia viimein saa kostonsa.

Kuvassa minä olen nuorena miehenä saamassa Kustaan päivänä halauksia ulkomaalaiselta naiselta yksinäisellä, turistien hylkäämällä hiekkarannalla, aamulla kello neljä.