Aamu alkaa kummastelulla

by Michael Tillman

Lomapäivän kunniaksi on ehkä vähän irvisteltävä maailman menoa. Säästän poliitikot tällä kertaa. Sallittakoon heille pieni hengähdystauko, vaikka aamu onkin kulunut riemullisella sivustolla Eduskunnan touhuja ja nauruja lukiessa.

Sellainen saa oman persoonan tuntumaan järkevältä.

Mutta asiaan. Uudessa -Seelannissa on rassattu eksyneen linnun sisuskaluja tuntitolkulla, jotta sen syömä hiekka olisi saatu pois ja eläväinen kuskattua taas takaisin eläintarhaan , taikka peräti takaisin Etelämantereelle.

Melkoista menoa. Luulisi saarivaltiolla olevan muitakin murheita. Ainakin nyt aluksi voisi laittaa maanjäristysten runtelemat paikat kuntoon ja sitten seuraavaksi miettiä alkuperäisväestön asioita. Veikkaan, että niissäkin on vielä huolta.

Alkuperäisväestöt muuten tuppaavat viettämään ainaista juhannusta kaikkialla, missä valtaväestö on päässyt nauttimaan heidän rikkauksistaan ja alueistaan. Sitä esiintyy intiaaneilla, saamelaisilla, aborginaaleilla ja vaikka keillä. Pingviinin olisi voinut laittaa täytettynä museoon ja viereen kyltin, että tämäkin oli innokas katsomaan, mitä taivaanrannan takana on.

Eläinten oikeudet ja kohtelu on muuttunut sangen paljon viimeisten vuosikymmenien aikana. Totaalisten eläinmassojen olosuhteiden parantaminen on tietysti hyvä asia ja kohottaa ihmisen moraalista arvoa, mutta samaan aikaan on levinnyt sellainen aate, että yksi ainoa eläinyksilö omaisi jotenkin ihmisen kaltaisen ainutkertaisen arvon.

Minua naurattaa edelleen niin perkeleesti se, että nuoret pariskunnat hankkivat narttukoiran ja laittavat sille tyttövauvan nimen. Jos se kuolee, niin se viedään eläintenhautausmaalle, sille hommataan hautakivi, johon ehkä tulee ristikin vielä ja sitten siellä hautausmaalla palaan lyhdyssä ikuinen tuli.

Jos sitten perheeseen syntyy oikea vauva, nimeksi laitetaan ensikädessä sellainen, jota suomenkieli ja almanakka eivät vielä tunne ja mieluummin vielä sitten sellainen, joka on esiintynyt Harry Potterissa satuolentona taikka Tähtien Sodassa robottina. Siinä sitä onkin sitten etymologeille uutta materiaalia.

Pienen tytön etunimissä esiintyvät kaikki korealaiset automerkit.

Mutta on maailmalla jotain hyväkin tapahtunut. Ympäriinsä tatuoitu Esko Eerikäinen on viettänyt Helsingissä elämänsä onnellisimman juhannuksen pienen tyttärensä, Victorian kanssa. Selvin päin. Ilman Martina Aitolehteä.

Uskon tietenkin, että tämä yksittäistapaus on yhtä harvinainen, ohimenevä, epätodellinen ja mieltä järkyttävä, kuin tuo pingviini-tapauskin, mutta silti olen Eskon puolella.

Hän on ainakin yrittänyt. Ehkä lööppi on tekaistu , taikka keksitty, mutta Esko on ainakin yrittänyt tehdä epätoivoisen positiivisen tempauksen ihmisrodun järjellisyyden ja inhimillisyyden pelastamiseksi.

Valitettavasti on kuitenkin todettava, että sekä luonnon pelastaminen pingviinileikkauksella , että Eskon nenänvalkaisujuhannus antavat ihmiskunnalle ja Euroopalle toivoa suurin piirtein saman verran kuin kreikan valtiovarainministeri.

Sateisen juhannuksen ja vähäisen hukkumiskuolema-innokkuuden kunniaksi uusin otsakekuvankin.

ps.

Pehmolelut, mikrosiat, autoille ja aviomiehille annetut lempinimet ja takapihan villit siilit taas ovat täysin hyvksyttäviä ja normaaleita ihmisajattelun tunnetihentymiä, jotka lisäävät elämän ihanuutta. Ja tietenkin, tuotantoeläimet ja muut lapsuuteni ja nuoruuteni pehmoiset oliot. Varsinkin emakko Roosa, navettakissa Otto- Ville Kuusinen, lehmä Hertta, Pässi Iivo ja kissa nimeltä Patras Muscatel. Kiveä en teille osta, mutta muistoissani teitä kuljetan.

ps 2

Kuvassa kirjoittaja harjoittelee juhannusyönä taianomaisessa tunnelmassa primitiiviaseella simuloidusti villieläimen metsästystä.

Advertisements