Ensimmäisen lomapäivän aattona

by Michael Tillman

Opettelin valmistamaan juhannuksena kolmea uutta ruokalajia. Siitä lukijat voivat todeta, että juhannusta on vietetty säädyllisesti ja siten, että ruoka on kaikkina päivinä pysynyt hyvin sisällä.

Tämän ikäisen ihmisen elämää ohjaavat jo hyveet ja hyvät tarkoitukset. Varsinkin juhannuksena. Ainoat merkittävät riehaantumiset sallin itselleni Johanneksen päivänä. Silloin sattuu olemaan nimipäiväni toisen nimeni suhteen. Juhannuksena onkin parasta käyttäytyä niin, ettei käy kuin Johannes Kastajalle.

Juhannus on muutenkin ollut mieltä elähdyttävä jakso keskikesän virrassa. Se johtuu paljolti siitä, että silmäätekevät poliitikot ovat sallineet itselleen virkistävän vapaan viikon. Se on taas pelastanut meidät monen sortin epätoivolta ja kauhulta. Erityisesti olen ollut kiitollinen siitä, että sekä oppositio, että hallitus ovat eksyneet vastantekoreissuillaan niin syvälle viidakkoon, ettei heistä ole kuulunut nyt kolmeen päivän mitään.

Empiiriset sosiologiset kokeet taas marketeissa ja ostoshelveteissä todistivat jälleen sen, että niillä, joilla kaikista vähiten olisi siihen varaa, on kaikista suurimmat kantamukset. Ruoka, limsa, kalja ja sätkätupakka näyttävät esiintyvän kassajonoissa juuri niiden kärryissä, joiden osa on yhteiskunnassa seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen tulonjakodesiilien joukoissa osallistua kaiken mahdollisen ostamiseen.

Ylempien desiilien ostoskärryt sisälsivät kivennäisvesiä, verisuonet aukaisevia jugurttilitkuja , parhaita ja valikoituja kokolihoja ja ananaksia sekä silliä ja uusia perunoita. Niissä koreissa ei kaljalavoja ja sipsejä näkynyt.

Tein empiiristä havainnointia myös ostosjonojen iltapäivälehti- käyttäytymisestä. Jonoissa oli kahden lehden talouksia, yhden lehden talouksia ja sitten niitä, joilla ei ollut yhtään missin tissiä kotiin, taikka mökille vietäväksi. Säälittävää. Heidän on juhannuksena mentaalisesti kuviteltava, kuinka vaikeaa julkisuuden ihmisillä voi olla.

Katselin hömppäelokuvan. Luin hömppäkirjan ja ammuin jousipyssyllä maalitauluun. Välillä luin keskeneräisen kirjan käsikirjoitusta. Loman edetessä aionkin enenevässä määrin päivittäin harrastaan asioita, joilla voi saada aikaan uusia kokemuksia. Aion tehdä lomalla asioita, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Minä hankin lomalla kokemuksia.

Tänään meinaan lähteä uistelemaan järvelle soutuveneellä, pelastusliivit päällä, selvin päin. Aion kokeilla, miltä semmoinen tuntuu.

Minä aion myös, toisin kuin Jyrki Katainen, miettiä lomani aikana yhteiskunnallisia asioita ja edessämme olevia ankaria aikoja. Erityisesti aion seurata ministeri Virkkusen edesottamuksia ja julkisanomisia. Jos hän tulevina aikoina pääsee aiheuttamaan kuntasektorissa samankaltaista hätäännystä ja epätoivoa, kuin mitä hän aikaan sai opetusministerinä, 20 äänestäjän mandaatilla operoiville kuntapoliitikoille koittavat Suomen maassa ensi talvena kovat ajat. Luulen, että maakunnat tulevat haikailemaan hätäkeskus – holmlundia kaiholla takaisin. Kuntaministeri Tölliä tuskin kukaan osaa haikailla.

Mainokset