>Paljastuksia

by Michael Tillman

>

Edesmenneellä Kari Tapiolla on kuulemma poika, joka on elänyt elämänsä Kari Tapion oman ydinperheen ulkopuolella. Hän oli ollut isänsä hautajaisissa. Se on sangen luonnollista. Meidät nisäkkäiden pennut on rakennettu niin, että me kiinnymme omiin vanhempiimme, asuimme heidän kanssaan, taikka sitten emme.

Koivun jääkiekko- veljeksilläkin on kuulemma veli, joka ei ole samoja kaukaloita hinkannut heidän kanssaan. Sekin on ihan normaalia. Vieläpä sekin on normaalia, että tämä jääkiekkoa harrastamaton velipuoli on seuraavan sukupolven antanut jo harrastaa vähän jääkiekkoa.

Jokaisella meistä on omat salaisuutemme. Media ei ole kiinnostunut yleensä yksityisen ihmisen asioista, tai on korkeintaan kiinnostunut vasta siinä vaiheessa, kun yksityisen ihmisen uutisarvo nousee niin suureksi, että yksityisyyden pidäkkeet murtuvat.

Uusien ministerien kohdalla kynnys on matala. Minun kohdallani se taas on niin korkea, että joudun yleensä itse paljastelemaan oman elämäni kummallisuuksia. Kun lehdet eivät halua osallistua tähän, blogimaailma on yksi harvoista soveliaista kanavista.

Joten täältä pesee taas. Jotta en olisi paljoa Kari Tapion poikaa huonompi, paljastettakoon nyt heti, että Tillmannin serkku on televisiossa uransa aloittanut levylaulaja. Mitäs siihen sanotte?

Kävin joskus aikoinaan jopa hänen keikoillaan pällistelemässä. Pääsin jopa takahuoneeseen.

Ja pikkupikkupikkuserkkukin oli levylaulaja. Häntä en henkilökohtaisesti koskaan ole tavannut.

Kauhistuttavin paljastus, joka jo lähentelee perverssiyden kultaista leikkausta, lienee kuitenkin se, että sukukirjasta huomasin sen, että minulla ja lukioaikaisella englanninopettajattarellani on yhteinen esiäiti 7 sukupolvea sitten. Englannin opettajattareni syntyi Amsterdamissa 1920 – luvulla, mutta jotenkin hän kuitenkin hivuttautui Suomeen ja juuri minun opettajakseni. Minä kohtelin häntä ylimielisesti ja ynseäsi. Tuskin koskaan olen kenenkään sukulaiseni elämää tehnyt niin hankalaksi. Tosin en silloin tiennyt, että olen hänelle sukua.

Asian on Taivaan Isä varmasti kostanut siten, että teki minusta opettajan. Niin yleensä käy.

Opettajaksi tullaan kahta kautta.

Ensiksikin opettajuus periytyy. Siitä on olemassa monen kaltaista esimerkkiä. Tämä ammatti saa seuraavat sukupolvet järjestään pauloihinsa. Joku heistä haluaa jatkaa ihmisten lasten kaitsemista. Se, onko kyse masokismista , vai sadismista, on veteen piirretty viiva.

Toiseksi opettajuus on mitä suurimmassa määri rangaistus pahoista töistä. Minun kohdallani on luultavaa, että 40 vuoden palveluksella pystyn korvaamaan vain pienen osan aiheuttamastani harmista ja epätoivosta. Toisaalta on muistettava, että äitini suvun sukuvaakunassa on kynttilä symboloimassa sitä, että hänen sukunsa on tuottanut Karjalan kannakselle leegion kansakoulunopettajia. Voi se olla vähän periytyvää minunkin kohdallani.

Viimeinen aamun paljastus voisi olla se, että ryhdyn kohta lukemaan Raamattua. Se tietenkin tekee ihmislapselle hyvää koska tahansa, mutta etenkin näin juhannuksen ja kesäloman edellä sillä voi olla myös ihmislasta hillitsevää vaikutusta. Todellinen syy on kuitenkin se, että Länsimaisen kirjallisuuden klassikot – tenttipakettiin kuuluu noin 15 kirjaa. Niiden joukossa on myös Raamattu, tai oikeastaan osia siitä.

Kun edellisestä kerrasta on jo aikaa, ajattelin, että aloitan tuosta nyt tuon tenttiin valmistautumisen. Gabriel José de la Concordia García Márquez :in kirjoittama ” Sadan vuoden yksinäisyys” on toinen vaihtoehto aloittaa tuo valmistautuminen. Muutaman kokeilevan lukuhetken jälkeen on pakko myöntää, että Raamattu tuntuu helpommalta kirjalta aloittaa.