Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Luottamuksellista grillausta

> Grillasin helteessä joukoille poliittisesti maukasta porsasta. Hiilloksen tein pihalta kaatamistani terijoensalavista. Ne paloivat hyvin ja niistä tuli upea hehku.

Poliittisen sekasorron aikakautena on hyvä muistaan, että Terijoki tuo mieleemme ihanat tuoksut. Kantaäitini ja – isäni ovat juuri nyt siellä ilmastoidussa bussissa. Kannaksen helle on varmasti samaa luokkaa kuin kesällä 1939.

Pihalla on terijokelaista polttopuuta vielä melkoinen kasa. Taidan kaupitella sen paikallisille kommunisteille. Heitä on niin vähän jäljellä, että pitänee laittaa ilmoitus paikallisen Siwan seinään taikka pitää viidakkorumpu kumisemaan.

Puu ei räisky, se on kevyttä ja kaunista, ja se palaa loppuun nopeasti. Se on ominaisuuksiltaan lähellä demarien Eu- mielipiteitä.

Kuvassa on mummolani Kannaksella kesällä 1942. Uutta pirttiä on saatu jo pystyyn ja usko tulevaisuuteen on vahvaa. Ihminen luottaa loputtomiin oikeudenmukaisuuteen ja oman onnensa saamiseen.

Mainokset

>Karavaanarit, – aina tiellä !

>

Katsoin sattumalta männä viikolla hetken televisiosta ohjelmaan, jossa ympäriinsä tatuoitu nainen meni helluntailaisten toimintakeskukseen kahden nuoren naisen kanssa. Minulle ei oikien selvinnyt se, mikä ohjelman idea on ?

Samassa ohjelmassa oli myös humalaisia ihmisiä jonkin sortin venelautalla.

Hassu ohjelma. Hyvin helposti katsoja sai sellaisen käsityksen, että karavaanarit ovat persuja tai demareita, joiden neljä välivuotta kuluvat stetson – hattu päässä leirintäalueilla ja maantientukkona.

Minähän olen tietenkin rahaton tyhjäntoimittaja, jonka auto ei jaksaisi vetää minkään sortin asuntovaunua. Minun ainoa vaihtoehtoni onkin siirtyä katsomon puolelle ja irvistellä.

Matkalaisten alakulttuuri minua kiinnostaa. Karavaanarialueiden reviirit ovat tarkkoja ja vaunujen etupihat omistajiensa vartioimia. Erottumisen keinot ja välineet ovat vähäisiä, mutta niitä innolla käytetään ja niistä pidetään tarkasti huolta.

Karavaanarit taitavat olla myös vähän tiukkapipoja. Takavuosina he järjestivät toimintansa vilkastuttamiseksi kampanjan, jonka eräänä osana oli slogan –kilpailu.

Opetuksessa oli samaan aikaan meneillään luovuus- ja innovointi- kurssi, joten nuorison kanssa päätimme osallistua slogan- kisaan. Jauhoimme luovuusharjoituksilla ja tekniikoilla kymmeniä hyviä ehdotuksia, joista kovan karsinnan jälkeen päätimme lähettää kilpailuun tämän kirjoituksen otsikossa olevan lauseen.

Emme voittaneet kisaa. Emme saaneet edes kunniamainintaa.

Ps.

Kuvassa oivallinen ja värikäs vetoauto helteiselle matkailuvaunu – turneelle.