>Äänestin tänään itseni alikorpraaliksi

by Michael Tillman

>

Ei tullut taaskaan korpinjämiä. Puolustusvoimat ovat pelon vallassa päättäneet ilmeisesti kokonaan unohtaa minun ylentämiseni, sillä historiassa on runsaasti huonoja esimerkkejä siitä, mitä innokkaat ja pätevät korpraalit saavat sotamaailmassa aikaan.

Pitänee keksiä juhlimiseen sen vuoksi joku muu syy.

Ohimenneet korpinnatsat korvautuvat moninkertaisesti sen riemun avulla, joka on minussa syntynyt Suomen Keskustan jäsenäänestyksen tiimoilta.

On hupaisaa, että yksi Suomen parhaista puoluekoneistoista ei kykene lukemaan puolueen sääntökirjaa ja tekemään sen perusteella päätöksen siitä, pitäisikö mennä hallitukseen , vai ei. Itse asiassa kysymys on paljon monimutkaisempi. Jos jokaiselta mökin ukolta ja ämmältä ryhdyttäisi jotain kysymään, niin silloin olisi syytä kysyä myös sitä, kenen kanssa mennään hallitukseen, minkä värisillä tuoleilla haluttaisi siellä hallituksessa istua ja kenen vieressä.

Ja sitä ennen pitäisi saada jokaiselle jäsenelle sähköposti , tai edes sähköpostiosoite.

Kun suurilta kansanjoukoilta mennään kansanäänestyksessä jotain kysymään, niin periaatteessa seurauksena on katastrofi. Näin käy helposti kun äänestetään liittymisestä talousunioniin, uuden rahan käyttöön otosta taikka presidentistä.

Silmäätekevät on paikoilleen ja mandaateilleen äänestetty juuri siksi, että heillä olisi tavallista kansaa parempi näkemys ja tieto päätöstensä pohjaksi.

Jos puolueen johtoihmiset eivät pysty, taikka uskalla tehdä asiassa päätöksiä puoleen taikka toiseen, seuraukset on sitten vain kärsittävä.

Pienemmissä asioissa, kuten uusien siltojen rakentamisissa, paikallisteiden kunnostamisissa ja paikallisten sonniyhdistysten asioiden hoitamisissa Keskusta on osoittanut suurta tarmokkuutta ja kyvykkyyttä. Mikä ihme sitten voi kiikastaa tässä asiassa ? Vaihtoehtoja on vain kolme ja kaikki ovat yhtä huonoja.

Hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa nipistää kannatuksesta lisää muutaman prosentin. Hallitusyhteistyö demareiden kanssa nipistää kannatuksesta muutaman prosentin. Ja uusien vaalien järjestäminen maahan nipistää kannatuksesta muutaman prosentin.

Mikä siis mättää ?

Jos Jumala lyö raekuurolla viljan lakoon ja pellot lainehtimaan vettä, ei tyypillinen entisajan Keskustan kannattaja ryhtynyt aprikoimaan, että pitäisiköhän mennä tehtaaseen hitsaajaksi ja ryhtyä demariksi.

Hän odotti veden poismenoa ja ilman kaunistumista. Ja kylvi syksyllä peltoon ruista.

Kun miettii Keskusta suuria virheitä viime vuosien aikana, huomaa helposti sen, että puolueesta pitäisi löytyä nyt ja tulevaisuudessa uskomaton määrä pöljäilyä ja edesvastuutonta toimintaa, jotta edes päästäisi lähelle lähihistorian ongelmien tasoa. Kannattaisi ehkä ajatella, että tekipä puolue mitä tahansa, enää huonommaksi asiat eivät voi mennä. Luultavasti vain paremmaksi.

Mutta jäsenäänestys on pelleilyä. Voi käydä niin kuin demareille kävi silloin kun kansakoulunopettaja Ahtisaari tuli oikealta ohi ja puoluekoneiston ajatukset sotkettiin suohon. Tosin tuo äänestys oli muistaakseni avoin kaikille.

Kuvitelkaapas, että demarit järjestäisivät nyt jäsenäänestyksen siitä, tekikö Heinäluoma nyt neuvotteluissa oikein, tekikö Urpilainen neuvotteluissa oikein , vai tekikö joku muu neuvotteluissa nyt oikein ?

Tulos voisi olla sangen hämmästyttävä.

Korpinjämistä vielä sen verran, että varusmiespalveluspaikkani YK- koulutuskeskuksen naiset kyllä yrittivät aikoinaan saada minulle nuo kulmaraudat kaulukseeni hyvistä palveluksistani korvaukseksi .

Pahaksi onneksi kuitenkin kävi niin, että pari autokuskia onnistui sammuttamaan palavan ammusauton Mouhijärvellä. Se toiminta katsottiin silloin edesauttaneen maanpuolustusta enemmän kuin allekirjoittaneen urhea sodanaikaisen kotirintamatyön harjoittelu varusmies-olosuhteissa.

Mainokset