Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Sittenkin vähitellen …

>

Oli pakko lähteä hakemaan Vanhaa Leidiä talvisäilytyksestä. Juuri nyt sattui sopimaan säilytyspaikan omistajalle.Etsin ajovarusteet, pakkasin työkalut ja akun ja kaiken tarpeellisen.

Lähdimme kaivamaan Leidiä. Moottoripyörä on luonnollisesti feminiini, ainakin miehelle. Kun kerran noustaan satulaan, niin sitten noustaan satulaan, se on selvää ja yksinkertaista. Sitä en tiedä, mikä moottoripyörä olisi naismotoristille.

Halli oli täynnä suuria veneitä. Leidi oli jossain niiden takana ja välissä. Siirtelimme trailereilla olleita veneitä välillä oikealle ja välillä vasemmalle, kunnes viimein aukesi puolimetrinen väylä hivuttaa hänet ulos.

Kun istuu seitsemän kuukauden tauon jälkeen moottoripyörän selkään, pieni sähkövirta kulkee läpi ruumiin. Muutamassa sekunnissa ruumis muistaa asennot ja kahvojen kosketuksen ja polttoainetankin muodot reisien välissä.

Kun kone sitten jyrähtää viimein käyntiin, alitajunta lyö filminauhan pyörimään päässä ja raajojen liikkeet muuttuvat automaatioiksi. Jalka löytää jalkatapin, käsi säätää ryyppyä ja jalka laukaisee seisontatuen yläasentoon. kaikki on automaattista ja selkärangassa. Minuutin lämmityskäytön aikana olet mielesäsi ajanut kolme tietä loppuun.

Flunssa muuttuu toisenlaiseksi kuumeeksi.

Nyt hän on sitten autotallissa. Vanha Leidi on vasta 27 vuotias, joten ihmis-iässä tuonikäinen nainen vasta opettelee leidiyteen. Moottoripyöräikä saadaan kuitenkin kertomalla todellinen ikä kertoimella 1.8. Sen mukaan leidi on nyt 48 ja , se jos mikä on upea ikä Leidille. Siinä isässä naisetkin ovat vaarallisimmillan.

Hän on nyt pimeässä tallissa.

Nyt vähitelleen taas flunssa-kuume nousee. Menen petiin lukemaan runoja.

>Kaatuneena sohvalle Kaatuneitten päivänä

>

Olen nyt suuressa taudissa. Minua yskittää ja minua särkee joka paikasta. Minulla on suuri nuha ja jomotus. Olen tulossa juuri nyt hoivattavaksi lapseksi.

Olen säästynyt taudeilta. Flunssaa minulla ole ollut ainakaan vuoteen, ehkä ei kahteen vuoteen. Nyt pääni on sekaisin ja murehdin huomisesta työpäivästä.

Pääni on sekaisin myös Asko Sahlbergin kirjasta He. Ytimekäs nimi kirjalla. Sisältökin on ytimekäs. Sanoisin, että kirja on loistava, upea ja säälimätönkin. Romaani on vain 120 sivun mittainen. Kaikki tärkeä on kuitenkin saatu mukaan.

Lukijan ajatuksissa tarina sitten ryhtyy paisumaan ja laajenemaan. Uskon, että juuri Sahlbergin romaani ajaa nyt tätä räkää ja yskää pois ruumiistani.

Kun minä olen flunssassa ja kuumeessa, näen houreita ja menen sekaiseen tilaan. Jo 38 asteen ruumiinlämpö ajaa Idin alueelta liikkeelle kaikki pohjamudissa lilluneet ajatukset, pelot ja fantasiat. Olen todella hankala hoidettava.

Tänään minun piti noutaa mopo kotiin. Taitaa siirtyä. Tänään piti maksaa laskuja verkkopankissa ja tehdä ensiviikon töitä. Taitaa siirtyä. Tänään minun piti olla aurinkoinen ja ystävällinen kotona. Taitaa sekin siirtyä.

Taidan ottaa kuumaa mehua ja mennä sohvalle pitkäkseen. Taidan ryhtyä kateelliseksi kaikille terveille, jotka tuolla ulkona nyt kirmaavat ja telmivät.

Pilasin kaiken lisäksi yhden pihakuusenkin eilen hoitoleikkauksella. Hoitoleikkaus-idea annettiin minulle ylempää, joten asia on nk. oma vika, kun en jaksanut ryhtyä asiasta taistelemaan ja tehtävästä vetäytymään.

Euroviisutkin menivät kuulemma normaalisti. Luultavasti Suomi häviää myös jääkiekko-ottelun. Tämä on kaatuneitten liputuspäivä, joten kaikin puolin huono, tosi huono päivä.

Vain Sahlbergin kirja tuo valoa elämään. Se on upea ja loistava ja lähes täydellinen. Kirjoitan siitä lisää ehkä vielä… jonain hyvänä päivänä