>Mikael Granlund veivaa persujen ajatukset sekaisin

>

Mahtaa perusuomalaisia harmittaa oikein kunnolla. Ruotsinkielisellä sukunimellä varustettu naskali tekee jääkiekossa maalin ja osaa muutenkin pelata hyvin.

Sen genitaalialue – harmituksen voi vaikka päätellä muutamilta keskustelupalstoilta jo heti aamutuimaan. Kommentit ovat pöyristyttäviä ja kummallisia. Jääkiekkoilija teilataan sukunimensä vuoksi.

Osa syynä on tietenkin se, että viime laman jälkeen mielenterveystyön hoitovasteet ovat jääneet sangen vaatimattomiksi, koska yhä enemmän yhteiskunnan on ollut pakko turvautua avohoitoon.

Persuille tiedoksi sellainen asia, että Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia sellaisia ummikosuomalaisia, joilla on ruotsinkielinen sukunimi, mutta jotka eivät osaa ruotsia ollenkaan tai hyvin huonosti. Eivät ainakaan puhu sitä.

Persulauman edessä joudun nyt paljastamaan hätäpäissäni sen, että Tillman on pseudonyymi. Jos sana tuntuu oudolta, sanottakoon, että se tarkoittaa salanimeä. Minä puhun ruotsia helkkarin huonosti. Viimeksi tyttären häissä yritin, mutta ruotsalaisen kumppanin ehdotuksesta puhuimme englantia. Puhun ruotsia helkkarin huonosti, vaikka olen sitä 9 vuotta opiskellut.

Tillmanin oikea sukunimi oli Lindqvist vuoteen 1926 asti. Mutta nekään Lindqvistit eivät osanneet sanaakaan ruotsia. Kyseisenä vuonna vaari suomensi sukunimen ja teki sen niin ovelasti ja oudosti, ettei se nimi ole kenellekään kelvannut. Nyt kun tyttäreni muutti nimensä miehensä mukaiseksi, meitä on olemassa yhtä monta kuin ihmisellä on normaalisti sormia ja varpaita. Sirkkelimiehellä voi olla vähemmän.

Me siis ei enää edes haista ruotsalaisuudelle. Tyttäreni uutta sukunimeä kantaa nyt Suomessa yhtä monta ihmistä kuin kahdessa viikossa on päiviä, taikka , jos se tutumpi on, kahdessa seiskalehdessä on numeroita lehden nimessä yhteensä.

Mutta armoa siis, persut. Älkää leipoko minua lättyyn. Olen huono ruotsinkielessä ja olen täällä salanimellä. Oikea nimeni on ihan kunnollinen suomalainen, tosin hyvin harvinainen sellainen. Yritän kirjoittaa vain suomeksi. Jos se yhtään helpottaa, voin tehdä tarpeellisen määrän yhdyssanavirheitä, jotta lukeminen sujuisi paremmin. Tavuviivoja en käytä, vaikka joskus niitä tähän tekstiin ilmestyy kun siirrän tekstiä alustalta toiselle.

Ja säästäkää nyt tuo jääkiekkopoikakin. Antaa pojan pelata ja nauttia nimestään. Hieno nimi ja taitava kaveri.

Meillä Raumalla ollaan kielen kanssa hyvin solidaarisia ja yleisdemokraatteja. Meillä on satoja ja tuhansia lainasanoja ruotsinkielestä. Mitä niitä itse keksimään kun valmiita on vaikka kuinka.

Kohta laitan tulet takkaan ja katson kuinka savu menee korsteenista läpi. Sitten paistan munakasta ja ladon sen tallriikille ja freistan sitä gaffelil eine verran syöd´jos se pysyisi sisäll.

Ja katsokaa. Ei ihottumaa, ei verinaarmua, ei edes pahaa mieltä. Mies kirjoittaa edelleen ja suunnittelee suuria koitoksia tälle päivälle. Ruotsinkielessä ja pirtussa on molemmissa se hyvä puoli, että raakana ne maistuvat pahalta ja polttavat sisikuntaa. Mutta kun niitä vähän landraa, niin ai että, miten se on somaa ja mukavaa.

Huomenna kaikki persut pääsevät taas mielityöhönsä. Jääkiekossa kuulemma katsotaan keppien avulla nyt sitten taas se, mistä päästä se kana pissii ja millä kielellä sitä jääkiekkoa pelataan.

Tulee mieleeni nyt anekdootti strutsinsulkahöyhenhuiskusta ja siitä, miten semmoista huiskaa pitää huiskuttaa. Anekdootti saattaisi viedä minut kuitenkin leivättömän pöydän ääreen, sillä siinä on runsaasti kielipoliittista, maahanmuuttopoliittista ja persu-poliittista sanomaa. Niinpä sivistyneenä miehenä annan olla.