Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Cinderella

>

Tänään keskustalaiset eivät ole ehtineet töpeksiä enää suuresti. SDP on kiihkoissaan ottanut nyt piikkipaikan tässä juoksussa. Tukipakettien ja Portugalin auttamisen ehtona on nyt jostain ilmaantunut suomalaisten pankkien vero.

Suomalaiset pankit ovat hoitaneet 1992 vuoden jälkeen asiansa kunnolla. Niinpä niille laitetaan nyt sitten SDP-vero, joka vääjäämättä iskee jokaisen pankkipalveluja käyttävän kukkaroon. Vain varakkaat voivat järjestellä asiansa niin, että heidän suhteellinen osuutensa ko. veron jälkiseurauksista on pieni.

Demarit siis tekivät sen taas. Aiheuttavat omille kannattajilleen kurjuutta ja ongelmia. Jos Keskustan silmäätekevät näyttävät olevan omaneduntavoittelijoita ja vähän yksinkertaisia, nämä Demarit tuntuvat olevan vain yksinkertaisia.

Tobinin veron olisin hyvinkin käsittänyt. Sekin on kiistelty asia, mutta olisi sitä nyt voinut tässä kokeilla. Tämä nykyinen ehdotus on tarkoitettu populistiseksi sumutukseksi. Perusdemari juopuu tästä kostonhalusta ja riemuitsee jouluun asti. Ajatus pankkiherrojen kyykyttämisestä kamppailee tasapäisesti sen kanssa, että kusee 30 asteen pakkasessa housuihinsa, jotta edes vähän lämmittäisi.

Puheenjohtaja Jutta tuo minun mieleeni linja-auton rahastajatytön. Näitä oli vielä 1960 ja -70 luvuilla jokaisessa linja-autossa.

Nämä rahastajatytöt olivat kovaksikeitettyjä, paheellisen oloisia, flirttejä, joskus vähän häikäilemättömiä, mutta ennen kaikkea oman arvonsa tuntevia.

Linja-auton katossa oli kaksi nappia. Toisesta kun painoi, saattoi odottaa, että kuljettaja pysäyttää seuraavalla pysäkillä. Toisesta kun painoi, tämä yhdistetty autoemäntä – rahastaja – kuskien viihdyttäjä saapui kysymään, mitä kuljetettava tarvitsee.

Rahastajatytöillä oli aina piukka peppu. Hänen piti pystyä sujuvasti kulkemaan ahtaalla käytävällä, hänen piti osata nojata poikittain rahastuksen ajan istuimeen ja kun käytäväkin oli täynnä seisovia oppilaita, hänen piti pystyä pujottautumaan tiukoilla lantiohousuillaan pitkin tungosta auton perälle asti.

Rahastajatyttö saa minut näköjään hyvälle päälle ja tunnelmoimaan menneistä. Rahastajatyttö saa minut oikeastaan sekopäiseksi.

Jutta ja demarit saavat minut taas sekoamaan ja epätoivoiseksi. Aika moni Topi Romppainen taas miettii jossain betonielementtikerrostalossa sitä, miksi se punaisen viivan vetäminen ei taaskaan tuonut jauhopussia eteiseen, marsua lapselle ja mersua isälle.

Niitä toiveita varten on Joulupukki.

>Amok – ajoa

>Tänään lähden tervehtimään opiskelevaa nuorisoa maakuntiin.

Edessä on 500 km autolla ajoa läpi äärimmäisen vihreän maaseudun. Edessä on lähdestulkoon matka Kalliosta Eiraan – elokuvan teemassa.

Edessä on 500 km läpi Etelä- ja Keski-Pohjanmaan.

Jos niin kävisi , että kohtaisin matkallani vastoinkäymisiä, olen illan suussa pakotettu pakenemaan Mad-Max tyyliin ruotsinkieliselle rannikkoseudulle turvaa hakemaan, raportoin siitä jostain Närpiöläisestä majoitusliikkeestä, taikka yritän palata omieni joukkoon 8-tien, Satakunnan ja Hämeen kautta.