>Juhlan jälkeen

by Michael Tillman

>

Viikonlopun jälkeen olo tuntuu haikealta. Ihmisen paluu arkeen on hidasta ja tuskallista. Ajatukset karkailevat yhtenään menneisiin päiviin ja tunnelmasirpaleita löytyy muistin lokeroista ja nurkkauksista.

Töihin tullessa huomasin, että joku muukin on unohtunut eilisiin tunnelmiin. Työpaikan lipputangossa roikkui velttona äitienpäivälippu. Myöhemmin tässä sitten on selvinnyt se, että tässä vaiheessa vuotta liputuspäiviä on runsaasti ja jopa perättäisinä päivinä.

Tänään liputammekin Timon, suuren Eurooppa-ystävän kunniaksi.

Tulevat opettajasukupolvet voinevat käyttää tätä päivää hyvänä esimerkkinä, kun he opettavat nuorille, mitä sivistyssanana ironia tarkoittaa.

Minä saatoin lauantaina tyttäreni avioliiton satamaan pitkin kirkon pitkää käytävää. Sellaisen asian muisteleminenkin saa aikuisen miehen kurkun karheaksi ja olon väriseväksi.

Selviydyin asiasta ilmeisen kohtuullisesti.

Myöhemmin onnistuin vielä tiivistämään kolmetuntisen puheeni 13 minuuttiin. Sitäkin pidettiin hyvänä suorituksena. Sain ihmiset itkemään ja nauramaan. Edelleen , uskoisin, että hyviä hääpuheen kriteerejä.

Vieraita oli monilta mantereilta ja useista maista. Hääautoa kuljetti portugalilainen nuorimies, jota boolimaljan lähistöllä illan myöhemmässä vaiheessa ryhdyttiin yleisesti kutsumaan Portugalin pääministeriksi.

Rauman kielistä laulelmaa kuultiin. Siitäkin hääväki liikuttui, vaikka eivät mahdollisesti ymmärtäneet sanomaa.

Epämääräinen rosvolauma ryösti jossain vaiheessa anopit. Heidät kuitenkin palautettiin sangen nopeasti, sillä olivat rosvojen piilopaikassa osoittautuneet määräilynhaluisiksi ja lisäksi erittäin persoiksi samppanjalle ja mansikoille.

Ja nyt minulla on tietenkin sitten kaihoisa olo. Juhlat ovat ohi. Nuoripari on näillä hetkillä saapumassa jonnekin tuntemattomalle pikkusaarelle Kreikan saaristossa. Ja aikovat olla siellä pari viikkoa. Tyttäreni suunnittelee nyt elämäänsä toisen miehen kanssa.

Nuorimies lähtee taas tyttöystävänsä kanssa huomenna viikoksi Irlantiin.

Haikeana yritän lohduttaa itseäni sillä, että ainakin meidän perheemme yrittää tukea nyt näitä Euroopan pikkuvaltioita heidän ongelmissaan.

Kuvan teksti on hääparin toisilleen pitämästä päiväkirjasta.

Tervetuloa lukijaksi Ananas. Toivottavasti viihdyt.