>Livenä, ihan urpona

>

Lajitoverit epäilemättä ovat seuranneet sitä, miten toisia ihmisiä hakataan puukepillä kuonoon jään pinnassa.

Jotkut lajitoverit ovat epäilemättä myös seuranneet sitä prosessia, jolla eurooppalaisten hulttiovaltioiden raha-asiat laitetaan kuntoon ilman, että uusi eduskunta pääsisi sanomaan asiasta yhtään mitään.

Jos istuisin eduskuntasalissa, minua kyllä vituttaisi. Persuäänestäjiä voi kohta vituttaa ihan sutena, kun heille selviää se, että seuraavan kerran yleisönosastoon kirjoittaessaan he voivat käyttää nimimerkkiä ” äänestinkö turhaan”

Mutta , koska minä teen huomennakin työtä, jolla on lisäarvoa, opetan nuorisoa, kirjoitan juuri nyt puhetta ja kannan huolta huomisesta, minua vituttaa vain vähän.

Minua vähän puistattaa se, että Yhdysvaltojen päämies seuraa live- lähetyksenä suuren terroristin teloitusta. Olisin odottanut edes yllättyneisyyden teeskentelyä.

Ihan vain rehellinen ystävän kysymys; Kenen teloitusta / tappamista te haluatte katsoa. Omalta kohdaltani vastaan, että en kenenkään. En halua katsoa yhdenkään ihmisen live – tappamista.

Voisin katsoa live – jalkapalloa, live – rakastelua ja live- novellinkirjoittamista. Voisin jopa katsoa livenä kehityskeskustelua. Mutta en minä kyllä katsoisi livenä tappamista.

Jos olisin Obaman, kyselisin erikoisjoukoilta samalla lailla kuin aikoinaan lapsena kysyttiin, joko kissanpennut on hävitetty.