>Synnin palkka

>

Puheenjohtaja Soini on sanonut Euro-alueen kriisin olevan synnin palkka. Jotain pahaa joku on siis tehnyt ja Jumala rankaisee näin nyt sitten koko maaosaa. Mielenkiintoinen ajatusrakennelma katolilaiselta poliitikolta.

Saimi mummu varoitti aikoinaan Luovion kahvilasta. Kuka siellä iltaansa istuskelee, saa maksaa siitä kovan hinnan. Niin sitten kävikin yleensä. Vain Mauri Antero Nummisen kohdalla Saimi mummu erehtyi. M.A. kävi aikoinaan piipahtamassa ko. kahvilassa ja liitti kokemuksensa pohjalta kirjoittamansa tekstin kirjaansa, jossa hän esitteli Suomen keskiolut-baareja. Asiallinen kirja. Voin suositella.

Mutta palataanpa puheenjohtaja Soiniin. Synnin palkka. Lutherin maailmassa synnistä pääsee eroon synninpäästöllä, katumuksella ja sillä, että ei alvariinsa uudelleen, heti seuraavana päivänä mene sitä tekemään. Katolisessa maailmassa on ilmeisesti toisin.

Eurooppalaisessa maailmassa syntiä ovat tehneet pääasiassa Soinin uskonveljet. Soinilla lienee asiasta joltiseltaankin selvät mielipiteet ja käsitykset.

Tarvittaisiin jälleen jonkunlainen uskonpuhdistus. Pitäisi kurittaa etelän tuhlaajapoikia, antaa vähän tukkapöllyä ja pistää heidät maistamaan omaa kurjuuttaan. Sitäköhän Soini tarkoittaa.

Bin Ladenin syntien palkka oli upottaminen merkitsemättömään hautaan. Nyt synnit ovat sovitettu. Niinhän tämä uusi maailmanjärjestys toimii. Synnin palkka on kuolema. Bin Ladenilla on nyt kukaties seuranaan 70 neitsyttä. Niin ainakin uskoo puoli maailmaa.

Usko ja tuomio näyttävät olevan mitä suuremmassa määrin kulttuurirelativistinen juttu, jonka omistajana on kansallisvaltio ja sitä kautta sen jäsen. Soinin sanojen mukaan almuilla ja aneilla ei nyt pärjätä.

Minua kauhistuttaa se, miten Soini ja hänen kumppaninsa siirtävät syntioppinsa kotimaiseen politiikkaan. Kuka on tehnyt syntiä ? Kuinka se tullaan rankaisemaan ? Ovatko syntiset ja syylliset puhtaaksi pestyjä sen jälkeen, vai jatkuuko meno entisellään.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että syntisiä ovat värilliset ihmiset, jotka tulevat luoksemme sellaisessa olomuodossa, että eivät pysty itsestään ilman apua huolehtimaan. Synniksi se näyttää muuttuvan siksi, että jotkut uskovat heidän tulleen tänne tahallaan ja hymyssä suin.

Minä en tiedä asian oikeaa luonnetta, enkä olotilaa. Enkä välttämättä halua ottaa edes selville sitä. Minua sitä vastoin kiusaa se, että maakunnassa on havaittavissa ensimmäiset merkit siitä, että yhteiskuntaa kosketteleva päätöksenteko on saamassa kriteerikseen syntisyyden, hulluuden ja tunteet. Maakunnissa on olemassa jo ensimmäisiä merkkejä siitä, että viidenpennin suutarit tekevät sadan euron vahinkoja.

Suomalaiset kävivät 1600 – luvulla opettamassa Keski-Euroopan katolilaisille vähän pakkoruotsia. Jotain samaa on nyt ilmassa. Suomalaiset kävivät opettamassa pakkoruotsia suomeksi niin, että eräin paikoin Tsekinmaalla vieläkin pienissä kylissä pikkulapsia kasvatetaan uhkailemalla suomalaisilla. Olen käynyt Kaarlen sillalla katsomassa paikkaa, johon Hakkapeliitat retkensä pysäyttivät.

Tälläkin kertaa käy niin, että kun Hakkaraiset, Tuupaiset ja Soinit lähtevät keskieurooppalaisia opastamaan, viimein tullaan verissä päin takaisin. Harmillista ja surkeaa on se, että sangen moni kyvykäs ja viisas ihminen tuhoutuu poliittisesti tässä taistelussa. Vain vahvemmat kieltäytyvät hyväksymästä sitä.

Olen menettämässä uskoni. Myönnetään. Olen menettämässä uskoni ihmiseen, en Jumalaan. Mitä enemmän luen ja perehdyn yhteiskuntien toimintamekanismeihin, sitä kauhistuneemmaksi tulen, seuratessani arkipäivää. Poliittinen luonnollinen koe on kaikenaikaa menossa ympärillämme. Sen näennäinen hidas etenemisvauhti sokeuttaa meidät, kun yritämme seurata sitä lähietäisyydeltä.

Tulevat sukupolvet voinevat tehdä lopullisen analyysin. Sitten kun vähän etäisyyttä on saatu asioihin. Toivon mukaan ihmiskunta ei sitä odotellessaan revi toisiltaan silmiä päästä. Sitten emme näe mitään ja joudumme luottamaan huhupuheisiin ja valtaapitäviin. Se olisi onnetonta