Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Himo ja periksiantaminen

>

Annoin tänään periksi. Yhdeksän päivän päästä on tentti, johon olen lukenut 30 sivua. Lukenut uudelleen ja uudelleen samat sivut, enkä sitten mitään muuta. En edes takakansia.

Tänään sitten päätin, että antaa olla. Periksi antaminen harmittaa suunnattomasti, mutta minkäs teet; teksti jauhaantuu silmissä puuroksi ja kirja putoaa silmille. Päätin pitää kuukauden tauon.

Ja kiskaisin heti perään, äsken, 64 sivua Paul Austerin Näkymätön- romaania. Eikä tehnyt edes häijyä. Ei tullut enää uni simmuun.

Kirja imee sisäänsä niin, että tekee mieli lukea sitä aamulla pari sivua, suihkun jälkeen pari sivua, aamupalapöydässä vähän ja vielä töihin lähtiessä on pakko huomenna varmasti katsoa, mihin kohtaan se jäi.

Paul Austerin kirjoja ei jätetä apukeittiön pöydälle, eikä mikron päälle. Paul Auster ei viihdy yksinään koko päivää ruokapöydällä, eikä hattuhyllyllä. Se on kirja, josta ei taiteta kulmaa merkiksi.

Austerin väliin laitetaan se kaikkein rakkain kirjanmerkki ja sen jälkeen Auster lasketaan yöpöydälle niin, että kirjan pitkäsivu on samansuuntainen yöpöydän reunan kanssa ja teksti katsoo kohti makuuhuoneeseen saapujaa, katsoo raukein silmin, hyvin viettelevin silmin ja sitten kohta kannen tuttu teksti ja kuva kiskovatkin katsojan mukaansa sänkyyn.

Menen nyt Austerin ja unisukkieni kanssa kolmistaan peitteiden alle. Auster on minut koukuttanut taas kerran, joten minä tunnen syvää pakkoa tähän. Yritän säästää Austeria koko pääsiäiseksi, mutta minkäs teet, jos himo kiskoo minut syliinsä, olen kirjan orja.

Kaikki voi mennä. Loppuun asti.

>Kolmantena päivänä

>

Nyt on kellokeskiviikko. Se oli ennen päivä, jolloin laitettiin karjalle kello kaulaan. Sillä tavoin luontokappaleet totutettiin uuteen kummalliseen maailmaan. Samalla varmistettiin se, että omistaja tiesi tästä päivästä lähtien suunnilleen sen, missä päin hänen karjansa käyskentelee. ja mitä tekee.

Lumet ovat sulamassa. On hyvä päästää karja vähän jaloittelemaan ja ulos paineita purkamaan. Ensin ne poukkoilevat hännät suorassa pitkin ketoa, mutta muutaman ajan kuluttua ne jo rauhoittuvat.

Enää ei ole karjoja, eikä juurikaan karjankasvattajia. On ehkä sidottava viimeistään tänään kellot muutamien vaalivoittajien kaulaan. Huomaatte, että en saa pidettyä asiasta sormiani erossa. No, mikä minä olen itseäni kieltäymyksellä rääkkäämään, kun itse Kemppinenkin kirjoittaa jo toista , tai kolmatta päivää asiasta.

Yksi on aamun aikana ehtinyt jo haikailla puolustusministeriksi, päästääkseen lakkauttamaan varuskunnan, jonne ulkomailla elävät suomalaismiehet tulevat suorittamaan asepalvelustaan kotimaassaan. Samaan hengenvetoon on vaadittu Karjalaa takaisin. Ensin päälauseessa vihataan ruotsinkielistä vähemmistöä ja heti sivulauseessa havitellaan uutta venäjänkielistä vähemmistöä.

Tämä ei nyt oikein hyvältä näytä. Jos meno tästä ryhtyy kiihtymään tätä vauhtia, minä olen vakavissani kallistumassa sille kannalle, että parempi olisi ollut kuitenkin se vaihtoehto, että porukka olisi lähtenyt kaduille tiiliskiviä paiskomaan.

Muistan elämässäni kaksi muutakin häkellyttävää päivää. Omien lasten syntyminen on kautta aikojen saanut urokset sekaisin.

Päällimmäinen ajatus on se, että miten tämän kanssa pärjää ? Mistä tähän vaihdetaan öljyt ? Miksi tässä ei ole kahvoja ? Koska tähän tulee sen verran tajua ja hujumenttia, että tälle voi ryhtyä puhumaan. Vain rakastaminen ja sietäminen on automaattista.

No, meidän on pakko rakastaa ja sietää näitä herramme vaaleissa valittuja muurahaisia. Aika monella taitaa olla kuitenkin sama ongelma kuin ministeri Vapaavuorella; rikosrekisterimerkintöjä on pitkä lista itsellä ja lähipiirissä. Semmoista kansalaista on pidetty siviilimaailmassa epäilyttävänä ja vähän huonomaineisena. Ministeriksi näistä on päässyt kuitenkin useampikin. Vapaavuori oli vain jäävuoren huippu.

Olisi suotavaa nyt kuitenkin. että ainakaan oikeusministeriksi ei valittaisi sellaista ihmistä, joka on tutustunut järjestelmään asiakkaana.

Vieläköhän on muuten voimassa vaatimus syntyperäisyydestä ? Tuskin. Nyt taitaa riittää, että on hyvämaineinen Suomen kansalainen.

Suurimman puolueen BZ on sanonut karttavansa ministerihommia siitä syystä, että hänellä on migreeni. BZ on varmasti arvellut ihan aiheellisesti, että tuossa hommassa migreeni saattaisi iskeä usein.

Migreeni voi tulla tästäkin. Kyse on kansanedustajan, luultavasti myös tulevan ministerin ajatuksista.