>BenRiach

>

Maistoin eilen BenRiach Heart of Speyside – singleä. Se on vähän semmoinen halvemman sortin single, jota ei ole ikuisuuksia säilytetty ja jemmattu pimeässä varastossa tynnyreissä.

Löysin yli puolet etiketin mainostamista tuoksuista. Hunajaa ja kanervaa oli niin, että hetken jo ehdin tuomita ja noitua. Sitten tulivat myöhemmin mukaan mausteet ja tietenkin tammi.

Kovasti tyypillinen Speyside-tuote tämä tuttavuus oli. Minä, joka olen tottunut länsipuolen ja saarten juomiin, olin tietenkin vähän pettynyt. Annoin jälkimaun pyöriä suussani, laitoin pullon pois, ja ajattelin, että mitä sitä virkamies enempää maanantai-iltana tarvitsee.

Ohensin lopun juomasta ruokalusikallisella vettä ja kohta hedelmät ja mausteet hävisivät mausta ja tilalle tuli turve ja merenrannan tuoksut. En viitsinyt kokeilla lisää. Jos jonkin asian keksiin ja oppii, sen kannattaa pistää muistiin ja seuraavalla kerralla kokeilla uudelleen. Tai jos johonkin innostuu oikein kovasti, silloin kannattaa käyttää jotain muuta kuin singleä.

Länsipuolen juomissa veden lisääminen tuo minun suuhuni lisää lempeitä nyansseja. Yllättävää on se, että näissä speyside-juomissa usein tapahtuu juuri päinvastoin.

Tallinnan pojat myyvät tätä 20 euroa pullo. Voisi jopa sanoa äkkiä, että hinta/laatu-suhde on suurin piirtein kohdallaan. Ostin heräteostoksena, kun en ohikaan osannut kävellä. Kotona on valikoima isoja ja pieniä single-juomia, mutta juuri tätä ei ole ennen ollut.

Tänään en maista. Antaa nyt hiljaisen viikon solua itsekseen hiljalleen kohti suurta juhlaa. On käsillä aika, jota eivät markkinapellet ja tingelitangelin myyjät ole vielä osanneet pilata ja kaupallistaa. On meneillään viikko, jonka aikana on lupa miettiä asioita, jotka kumpuavat mielestä samalla lailla kuin piilotettu viskin aromi.

Keskiviikko aukeaa kohta eteemme. Sitten tulee torstai. Sanoma syvenee kaiken aikaa ja perjantaina tuntuu siltä, että olisi hyvä, jos ulkona sataisi räntää ja rakeita, jotta saisi rauhassa sisällä miettiä asioita.

Viikonloppuna elämykset, tuoksut, ilo ja riemu sitten puhkeavat ilmoille. Ajatus muuttuu kirkkaaksi ja toivo palaa mieleen. Yksikään näyteikkuna ei kirkumisellaan häiritse. Yksikään lahjatavaraliike ei ahdista. Vanha tarina on tullut päätökseen, mutta samalla se on taas antanut ihmiselle jotain, jota on hyvä miettiä.

Tänään ruokapöydässäni työkaverini puhui pääsiäisen riiteistä. Hän oli yhdistänyt ne mielessään kristilliseen perinteeseen. Niinhän ne ovat tietysti. Mutta, siltikin, nykyriittimme keväällä ovat kummallinen sekoitus Attis-kulttia, kelttiläisen Easter- jumalattaren palvontamenoja ja kristillistä perinnettä. Sittenkin, lauantaina pölähtää ovillenne pakanallisia pikkunoitia ortodoksisten vitsojen kanssa. Sittenkin on hyvä varata ehkä muutama suklaamuna varastoon. Ei ole syytä pahoittaa pienen ihmisen mieltä. Ei ole syytä muuttaa äkkiä mitään.

Juhlan merkkinä voi olla pääsiäisyön ortodoksinen jumalanpalvelus, katolinen messu, luterilainen kova kirkonpenkki, virpominen, pääsiäistulet taikka tilkka viskiä. Jos riitti saa osallistujan hartaalle päälle ja syviin ajatuksiin, oikeasta pois vieroittava elementti laimenee ja ehkä katoaakin. Oikean asian ajattelua taas kukaan ei voi kahlita. Ei koskaan.

Jos ihminen edelleen, näinä kummallisina aikoina, haluaa olla mukana ikiaikaisessa riitissä, toivo ei ole kadotettu.