>Hiljaisen viikon epistolaa

by Michael Tillman

>

Riekkumisen ja rilluttelun jälkeen eteemme avautuu hiljainen viikko. Näin olutseuran pilkkikilpailujen jälkeisenä päivänä viikon aloittaminen sujuu oikeastaan ihan luonnostaan. Olen tehnyt hiljaisena tänään festivaalin edellyttämiä korvaavia suoritteita, eli taloustöitä.

Minua hivelee ajatus siitä, että Perussuomalaisille kävisi tänään samoin kuin allekirjoittaneelle eilisessä kisassa. Saavutin nimittäin kahdella kalalla neljännen sijan ja sain palkinnoksi itse tilaisuuteen palkinnoksi viemäni design – laatua olevan parmesaaniveitsen, kohtuullisen hyödyttömän vehkeen.

Pääministerikin oli ollut iltapäivälehtien mukaan kaljalla. Hieno homma. Pitänee ehkä kysyä, josko hän lähtisi jäseneksi olutseuraamme. Jokaisen yhdistyksen ja toimijan on syytä hoitaa omat yhteiskuntasuhteensa huolellisesti. Sitä vastoin se, että pääministeri kannattaa HIFK- joukkuetta aviomiehensä johdatteleman, kuulostaa jotenkin epäsopivalta taikka pääministerin imagoon sopimattomalta.

Aikaa veret seisauttavaan vaalitulokseen on pari kolme tuntia. Uskoisin niin, että se vaalitulos jäänee 15 prosenttiin, neljänteen sijaan ja johtaa opposition keulakuvaksi. Uskoisin niin, että perhananmoista riekkumista tullaan näkemään jahkaa uusi eduskunta kokoontuu. Tulemme näkemään mielenkiintoisia ihmispersoonia.

Mutta mikään ei muutu.

Minun elinaikanani yksi asia on totaalisesti muuttanut tämän maan elämänmenoa. Se muutos koettiin 1968, kun keskiolut vapautettiin. Se seikka yhdessä moottorisahan kanssa on muuttanut tätä yhteiskuntaa eniten.

Maaseutu pystyi pärjäämään, varsinkin asutustilat pystyivät pärjäämään jotenkuten niin kauan , kun oli laajalti tarjolla kohtuullisesti palkattua sivutyötä. Mutta kun moottorisaha ja metsätraktori vietiin metsään, ihmistyön tarve metsätaloudessa romahti. Kun monitoimikoneet vietiin metsään, ihmistyö käytännössä loppui. Se seikka ajoi kymmenet ja sadat tuhannet ihmiset Jakomäkeen ja Ruotsiin. Siitä seurasi kaupungistuminen. Siitä seurasi Suomen kehittyminen nykyisen kaltaiseksi valtioksi. Paluuta ei enää ollut.

Nyt Jakomäestä, Kontulasta, Varkauden lähiöstä, Kuopion Petosesta ja Turun paskalähiöistä ei voi enää lähteä. Ihminen on loukussa. Takaisin ei voi lähteä, Ruotsiin ei voi lähteä, mihinkään ei voi lähteä. Voi vain lähteä kirkosta ja äänestää Persuja.

Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään varmuutta siitä, että semmoinen tuottaisi yksilölle maallista hyvää ja henkistä siunausta.

Pitäisikö vapauttaa kirkasviina päivittäistavarakauppoihin. Siitä saattaisi vielä syntyä vähän yhteiskunnallista älämölöä ja liikehdintää.

Ps. klo 21.24

Tämä ennustaminen ei oikein minulta tahdo sujua. Täytyy sanoa, että kohtalo on jälleen asettamassa kansakunnan totuuden eteen. Saapa nähdä, miten tästä selvitään. Tulevat mieleeni Paasikiven tuskaiset sanat.

Tai , osasinhan minä sen tuloksen hyvin ennustaa; 15 % ja tie oppositioon. Erehdyin vain puolueesta.

Mutta se on selvää, että puoli Eurooppaa odottaa sydän syrjällään sitä, miten tämä kääntyy
Advertisements