>Väsyttää….tämä touhukkuus ja bi-polaarisuus

by Michael Tillman

>

Olen tullut siihen tulokseen, että kevään rytmissä on nyt jotain kovasti pielessä. Herään neljältä, nousen ylös viiden jälkeen ja töissä olen kuuden jälkeen. Ja nytkin väsään kaikenaikaa huomisia luentoja, mitä nyt karkaan tänne blogiin välillä.

Aikaiseksi , ja työn jäljeksi töissä ja kotona tulee edelleen sekundaa ja sutta. Suuri osa töistä jää onneksi tekemättä. Kun ei ehdi, ei ehdi sitten tekemään virheitäkään.

Kävin asian vuoksi tänään apteekissa tyhjentämässä reseptin. Se menee ylihuomenna vanhaksi, joten otin niin monta purkkia kuin antoivat. Nyt niitä sadan tabletin helistimiä on tarpeeksi vaikka koko sambakoululle.

Apteekissa oli venäjäksi murtava kohtelias nuorimies tiskin takana. Meinasin kysäistä, että Kannaksen poikiako sitä ollaan ? Olisin saanut pilleriostoksille ja tautiin vähän referenssiä. Olisin kysellyt vähän mummolan nykytilasta.

Töissä kevätmaanisuus vuorottelee ansiokkaasti depression kanssa. Vai mitä olisi pääteltävä siitä, että minä, joka en ole juoksuaskelta ottanut 10 vuoteen ja uimassa käyn porealtaassa, tilasin 10 uutta liikuntaseteliä ja ilmoittauduin työpaikan tyky-iltapäivään urheilemaa ja vesijumppaa harrastamaan ?

Menin illemmalla kevät- angsitissani jopa niin sekaisin, että lämmitin hikijumpassa olevalle vaimolleni pyytämättä, omilla aivoillani ajatellen, etukäteen, saunan , ja laitoin tiskit tiskikoneeseen. Kohta varmaan ryhdyn pissimään pöntölle istuviltani.

Miehen elämä nyt vähän tökkii. Onneksi ei enää ole lumitöitä. Onneksi ei vielä ole nurmikon leikkuuta. Onneksi on nyt yö edessä, jotta en ehdi toilailemaan ja touhuamaan bi-polaarisessa puuhakkuudessani. Pitää saada itsensä hetkeksi tyhjäkäynnille.

Tosin, viime yönä näin unta, että äänestin Timo Soinia. Hän lupasi häätää päästäni lepakot ikuisiksi ajoiksi ja järjestää kaupantekijäisiksi minulle vielä Millwallin kausikortin. Loppuyö menikin sitten Soinin takin liepeitä nykiessä lupauksista muistuttaessa. Huonosti siinä kävi sen kausikortinkin kanssa.

Pitänee lukea pari värssyä Uuno Kailasta iltapuhteeksi. Kyllä se oma elämä siitä valkenee sen rinnalla. Olen sitä mieltä, että harjannostajaisissa teksi rajun vaikutuksen, kun tilattu kuplettimestari laulujensa jälkeen kajauttaisi kaikuvassa tehdashallissa pari värssyä Uunon sorvaamasta Talo -runosta. Sillä kyllä hiljentää hilpeänkin joukon.

No niin. Kuten huomaatte, päivän hankinnat alkavat vaikuttamaan. Teksti muuttuu sekaiseksi tajunannvirraksi. Siispä nyt nopeasti petiin odottamaan, kenenkä kanssa ensi yön melskaan. Jos se unikaveri ensi yönäkin on katolinen, toivottavasti se ei ole Soini , eikä luostarin nunna.

Advertisements